Mikä on todellisuudessa fitnessurheilua? Fitness vs. sulkapallo

Viime viikonlopun Nordic Fitness Expo on puhuttanut lehdistössä sen verran, että minunkin on pakko pohtia tätä aihetta ääneen. Erityisesti lehdistössä on noussut esiin lääkäri Pippa Laukan vahva mielipide hänen ammatin tuoman kokemuksen pohjalta (pippalaukka.fi/bikini-fitness) ja hän jopa kutsuu fitnestä nykyajan syömishäiriöksi (pippalaukka.fi/syomishairio-fitnessurheilu)! Kilpaurheilijana ymmärrän kyllä miksi laji viehättää ja itsekin olen hetken häivähdyksen verran miettinyt, että olisikohan minusta haastamaan itseäni tuolla tavalla. Fitness on muotia, se on kaunista täynnä upeita kuvia bikineissä jostain aurinkorannoilta syömässä kanaa, munanvalkuaisia ja salaattia rasioista, koska pitää meal-prepata. Siis wow!

Tykkään itsekin syödä terveellisesti, koska ruoka, harjoittelu ja lepo ovat treenaavan ihmisen pyhä kolminaisuus, joita ilman on turha haaveilla minkäänlaisesta kehityksestä. Silti kisadieetti ja käänteinen kisadieetti kuullostavat melkoiselta hullun hommalta, varsinkin jos ennen kisapäivää ei saa edes juoda vettä 24 tuntiin (iltalehti.fi/fitnessvoimailu) ja keho täytyy nälkiinnyttää, jotta lihakset saadaan esiin (se erilainen fitnessblogi/nalkiintyminen)! Toisaalta joku varmasti myös ajattelee, että on ihan sulaa hulluutta pelata kahdeksan sulkapallopeliä yhden päivän aikana ja yrittää närppiä jotain leipää ja banaania pelien välissä. Joskus on nimittäin käynyt niin, että en ole ehtinyt ruokailemaan kunnon ateriaa minkään pelien välissä tai ruoka ei ole yksinkertaisesti mennyt alas heti edellisen pelin loputtua. En voi edes kuvitella, että miten paljon fitnessurheilija joutuu selittelemään syömisiään työpaikan lounastauoilla, sillä joudun usein itsekin perustelemaan että miksi ruokavalioni ei koostu lenkkimakkaroista ja lihapiirakoista. Mielestäni terve sielu asuu terveessä ruumiissa ja tämän vuoksi myös treenaaminen on ihanaa, eikä pakonomaista.

Monet fitnessin puolestapuhujat kutsuvat sitä elämäntavaksi ja liputan itsekin terveellisen elämäntavan puolesta. Mielestäni kaikkeen hyvin fyysiseen kilpaurheiluun liittyy jonkinlainen elämäntapa, koska treenaaminen ja kisaaminen vievät paljon aikaa ja vaativat uskomatonta tahdonvoimaa juuri silloin kun kukaan ei ole katsomassa. "It matters how you train in shadows, to be able to stand in the spotlight". Mutta toisaalta fitness vaikuttaa kaikkeen mitä ihminen tekee vuorokauden aikana ja etenkin kisadieetillä näyttäisi siltä, että kisaaja ei mieti juurikaan mitään muuta kuin ruokaa, treeniä ja jaksamista. Itse ainakin palaisin nopeasti loppuun, koska elämässä on muitakin osa-alueita kuin kilpaurheilu ja syöminen. Entä miltähän jostakin teini-ikäisestä fitnessurheilijasta mahtaa tuntua kisojen jälkeinen lihominen? Itseäni kyrsis ainakin.

Tälle samalle teinille voisi tulla myös harmia myöhemmällä iällä lasten hankkimisen aikaan joko lasten saannin hankaluutena tai osteoporoosin merkeissä. Toki sitä ennen tulisi taltuttaa pitkä syömishäiriökierre ja ottaa parit piikit naamaan, koska alhainen rasvaprosentti on aiheuttanut ennenaikaisia ryppyjäkin. Eli jos olet fitnessurheilija niin vaihdappa lajia ja kokeile jotain sellaista, missä mitattavat tulokset eli pelattavat pisteet merkkaavat, eikä jonkun mielipide johon vaikuttaa Instagramin seuraajien määrä, ihomaalin laatu, kuuluisa nimi, etupose tai käden heilautus. Saat vastalahjana hypyistä ja tömähtelyistä johtuen vahvan luuston, hyvän kunnon, vahvan ja jäntevän kropan ja paljon virtaa arkielämään. Parasta lajissa on se, että siihen ei tarvita mittavaa määrää kalliita varusteita! Työmatkoilla voi pirauttaa kaverille toisella paikkakunnalla ja käydä läiskimässä paikallisen seuran vuorolla.

Käy hyvä ihminen kokeilemassa sulkapalloa! Voit huoletta mennä hallille pieruverkkareissa tai niissä vimpan päälle kuteissa, kun niillä ei ole tuloksen kanssa mitään merkitystä! Siitä huolimatta joudut treenaamaan sen miljoona tuntia ja tekemään jokaista lyöntiä yli 10 000 toistoa, jotta se menee edes vähän sinnepäin. Ja sitten jos satut loukkaantumaan niin aloitat taas alusta. Tekniikan lisäksi toki olet luonut myös kesän aikana vahvan peruskunnon, käynyt säännöllisesti puntilla, juossut rappuja, tehnyt loikkatreeniä, ketteryystreeniä, verkkotreeniä, hyökkäystä, puolustusta, pohtinut strategiaa ja katsonut maailmanluokan pelaajien pelejä hidastettuna ja nopeutettuna...hävinnyt välillä pystyyn ja lopettanut ja aloittanut taas. Ja lopulta saat palkinnoksi urheilusukat A-luokan voitosta. Noh, ehkä vähän liioittelin...

Eräässä kisassa epäonnistuin kaksinpelissä oikein viimeisen päälle ja uhosin ääneen lopettavani lajin tämän vuoden sisällä ellen opi syöttämään kaksinpelin syöttöä uudelleen (kyynärpääleikkaus aiheutti tekniikkavian ja aloitin uudelleen). Pelikaverini kysäisi minulta: "aloitatkos sinä sitten sen fitnessurheilun sulkapallon jälkeen?" Ja vastaan käsi sydämellä, että en missään nimessä aloita.

P.S. 

Tulkaa katsomaan Savon Sulan kisoja tulevana viikonloppuna Kuopion Yliopiston Studentialle! (Pelien aikataulut: badmintonfinland.tournamentsoftware.com) ja tervetuloa kokeilemaan lajia pelivuoroille: www.savonsulka.net.

Sen verran minusta löytyy kumminkin fitnessiä, että rakastan kaikkia huippuja motivaatiositaatteja, napit korvilla täysiä treenaamista ja Rocky Balboaa ;)

Kuvia tältä kaudelta:) Ylhäällä: Oulun kisojen jälkeistä fiilistelyä. Alhaalla: joku treenejä ennen otettu teinipeiliselfie ja Varkauden kisoista miesten valion finaali: Miikka Väisänen saa kovaa kyytiä Kasper Lehikoiselta. Muistakaa laittaa pelikuviin #helppolajialoittaa #savossasulkaa @sulkapalloliitto sillä Suomen Sulkapalloliitto arpoo, jonkun ihan huipun palkinnon kuun lopussa! Ja mahdollisuudet voittaa on melko suuret, koska kuvia ei ole postattu vielä kovinkaan paljoa ;)

Päivän ruokavinkki: lihaniekan makkarat, joissa on lihapitoissuus 90 %, joten rasvaakaan ei ole paljoa. Ja on muuten parempia kun fitnesstyyppien suosimat kalkkunanakit! Löytyy hyvin varustettujen kauppojen hyllyiltä: www.lihaniekka.fi

Vähä taktiikkaa, liikkumista... ja ihanaa kesätreeniä :)

"Kyllä tuo sulkapallo on sitten järkyttävän kova laji! Miten te voitte saada noi kaikki pallot verkon toiselle puolelle?" totesi Satu, joka kävi seuraamassa kilparyhmän treenejä saadakseen vinkkejä omaan peliinsä. Löimme muutaman lyönnin ennen treenien alkua, jotta Satu saisi tuntumaa lajin fyysisyydestä ja annoin muutamia vinkkejä hänen pelin kehittämiseksi. Toivottavasti saamme Sadusta uuden naissulkapalloilijan joukkoomme, sillä naisista on huutava pula pääkaupunkialueen ulkopuolella. Viimeisellä parilla treenikerralla olen taas ollut ainoa nainen miesten keskellä juoksemassa.

Naisten sulkapallo on monen mielestä ihan oma lajinsa ja usein pelitaktiikat poikkeavat miesten pelistä, koska voimaa ja ketteryyttä on vähemmän. Silti monet naiset ovat teknisiä ja tarkkoja pelaajia, jolloin puolustus voi olla jopa parempi hyökkäys kun itse hyökkäys. Valitettavan usein olen saanut valmentajalta kaksariin pelitaktiikaksi vain tämän ohjeen: "lyö rystylle ja seuraa verkolle" ja myönnän että tämä toki on hyvä neuvo useiden vastustajien kohdalla, mutta olen kyllä saanut pelata niitäkin pelaajia vastaan joiden parhaat lyönnit tulevat nimenomaan rystynurkasta roundilta lyötynä. Useilla naispelaajilla nämä around the head -lyönnit ovat kehittyneet vahvoiksi juuri siitä syystä, että sinne yksinkertaisesti tulee paljon lyöntejä siinä toivossa että pelaaja joutuisi käyttämään rystylyöntiä. Rystylyönti on aina puolustustuslyönti, joten lyönnit kannattaisi lyödä kämmeneltä. Tässä vähän rystylle liikkumisesta: Around the head shot and footwork.

Itse harvoin valitsen tarkoituksella pelitaktiikaksi puolustusvoittoista peliä eli jos pelaan sitä niin luultavasti pelaan täysin päin mäntyä (tapahtuu melko usein). Tosin joidenkin vastustajien kanssa tosin joutuu pelaamaan itselle outoa peliä, koska heille pahin lyönti saattaa olla takarajalle lyöty kukkuclear tai kattoa hipova korkea syötö. Tällainen pelaaja saattaa olla taitava nopeassa päinlyöntipelissä ja lyödä kovia smasheja matalammista nostoista, mutta hitaammassa ja korkeammassa pelissä virheiden määrä kasvaa. Tuntuu silti uskomattomalle lähteä lyömään korkeita lyöntejä taakse kun haluaisi lähteä hakkaamaan palloa kilpaa pelikaverin kanssa.

Tapion Sulassa pelatessani valmentajani Elina Väisänen sanoi "parasta, mitä valmentaja voi suojatilleen opettaa, on opettaa hänet ajattelemaan itse". Tämä on ehdottomasti juuri näin. Kaipaisin silti tämän oivalluksen lisäksi jonkinlaista keskustelua naisten kaksinpelin erityispiirteistä ja taktiikkaa tukevista harjoitteista. Believe me kyllä mekin haluamne lyödä vastustajalle muutakin kuin kivoja kaverilyöntejä ja uskokaa tai älkää...taktiikoita on lukemattomia rystylle lyömisen lisäksi! Onnittelut btw näin jälkikäteen Ellulle ja Marialle Badminton Europe Awardista (www.tapionsulka.fi) ja muutenkin kiitokset naisten sulkapalloilun kehittämisestä (Espoo Women's Openin ja valmennuksen merkeissä). Tällaista meininkiä tarvitaan muuallekin Suomeen!

Välillä tuntuu, että mistä sitä kaivaisi motivaatiota kesähelteellä treenaamiseen ja myönnettäköön, että ajatukset ovat olleet enemmän beach volleyn läiskimisessä kuin hallilla ja salilla ähertämisessä. Päätin nyt jokatapauksessa muuttaa punttitreeniä enemmän ketteryyteen tähtääväksi, koska olen tähdännyt viime aikoina hieman liikaa voiman lisäämiseen ja tarkoitus ei ole syksyn ensimmäisissä peleissä Hulkilta. Eli hieman lisää BodyCombatia, Puijon rappuja, punttia ja lenkkeilyä! Ja kesällä tulee vietettyä melko paljon aikaa treenatessa, vaikka kaikki treeni ei olisikaan niin tavoitteellista. Pääasia, että se on hauskaa:)

Pakko muuten vinkata, että nykyisessä Combat-ohjelmassa on hyppypotkun lisäksi askelkyykky, jossa jalkojen paikat vaihdetaan hypyllä (en tiedä hypyn oikeaa nimeä). Eli vastaa täysin etunurkasta pelikeskukseen ponnistamista! Viime BodyCombatissa jouduin kyllä oikeastikin taistelemaan, että selvisin siitä rääkistä jotenkin hengissä ja koko jumppasalin lattia lainehti treenaajien ja ohjaajan tuskanhiestä. Uskomattominta oli, että vielä seuraavana aamunakin tuntui, että jätin salille 3 kiloa läskiä...tai sitten olen vain hieman optimisti;)

Combat-ohjaaja Eevan sanoin: "haluatteko pitää tauon?! No ette saa!!" Ja ei muuta treenaamaan kohti ensi viikon 1-divarimatseja. Tosin joudun keventämään treeniä viikonlopulle, koska luvassa on päätä huimaava määrä pelejä ja meitä naisia ei todellakaan ole yhtään liikaa!

Olimme taas onnistuneesti laittaneet rakkaan ystäväni Emilian kanssa täysin samanlaiset treeniasut jo viidettä kertaa putkeen. Uskomatonta!

Ruoan nimi on: mitä kaapista löytyy. Ajatuksena oli tehdä Italianpataa ilman kaupasta ostettavaa maustesekoitusta ja tadaa! Eli jauhelihaa, tummaa makaronia, herne-maissi-paprikaa, pastakastike, feta-juustoa, chiliä ja hirveä kasa itämaisia mausteita.

Beachille menossa. Valitettavasti en ehtinyt ottaa peleistä yhtään kuvaa, joten on tyytyminen tähän odotellessa otettuun selfieen. Ehkä ensi kerralla...

Sukat on laitettu onnistuneesti vääriin jalkoihin, mutta se ei paljon tahtia haitannut:)

Vessaselfie ennen pelejä..pelin jälkeen näytin siltä kun olisi pudonnut ämpärillinen vettä päähän.

Uusin perheenjäsen ja lenkkeilykaverini Kenzu, jonka lempipuuhaa on tuijotella sorsia kalliolta. Vaikka tosin kyseessä on kanakoira.

Hyvinvointia sulkapallosta ja venyttelystä?

Olen saanut useita tiedusteluja, että miten pääsisi mukaan pelailemaan Savon Sulkaan. Tietoa löytyy toki myös nettisivuilta, mutta kerrotaa se nyt tälläkin foorumilla :) Pelivuoroille pääsee maksamalla pelimaksun 90€ / puoli vuotta ja se sisältää myös jäsenmaksun 20€. Torstain pelivuorolla myös pidetään aikuisten ohjattua vuoroa, jos haluaa opetella tekniikan alusta pitäen oikein. Lisäksi kilpapelaajat voivat antaa halutessaan yksityistunteja ja järjestää työporukoille ja muille ryhmille kursseja. 

Pelivuorot ovat talvisin 31.5. asti
ma klo 19.00 - 20.30 Studentialla
to 20.30 - 22.00 Studentialla (sekä ohjattu aikuisryhmä)
pe 20 - 21.30 Pyörön koululla

Pelivuorot ovat kesäisin 1.6. - 31.7.
ma klo 18.00 - 19.30 Studentialla
to 19.00 - 20.30 Studentialla

Lisätietoja: Savon Sulka Ry

Olimme toissa viikolla pelailemassa Emilian kanssa, kunnes eräs rouvashenkilö tuli kentän laidalle jututtamaan meitä ja hän kertoi olleensa selän luudutusleikkauksessa vuonna 2010. Ennusteet täydellisestä kuntoutumisesta olivat heikohkot, mutta sisukkaana tyyppinä hän oli kuntouttanut selkäänsä erilaisilla taivutuksilla ja syönyt paljon lääkkeitä. Lopulta rouva oli ohjautunut kokeilemaan sulkapalloilua ja huomannut että lajin luonteeseen kuuluva selän taivuttelu vastaa lääkärin määräämiä liikkeitä. Pelatessa selän kuntouttaminen tapahtuu kuin itsestään, sillä liikkeitä kertyy kymmeniä ja jopa satoja toistoja viikossa pelimäärästä riippuen. Selkä on nyt hyvässä kunnossa ja rouva on toipunut leikkauksesta erinomaisesti, koska tukielimistö on vahvistunut riittävästi kovan harjoittelun tuloksena. Tuli kyllä hyvä mieli, kun kuulin olevani hyvällä asialla tämän blogin kanssa! Terveisiä tälle ahkeralle sulkapalloilijalle:)

Usein kilpaurheilijat ovat ahkeria kehonhuoltajia, mutta harrasteurheilijat laiminlyövät täysin venyttelyn, hieronnan ja palauttavat harjoitteet. Kyllä, kilpaurheilijat treenaavat kovaa, mutta läheskään kaikkia harjoitteita ei tehdä sata lasissa, vaan ohjelmaan kuuluu myös palauttavaa treeniä, venyttelyä ja hierontaa. Tunnustan, että tämä pääsee unohtumaan myös itseltäni ja tekisi mieli vain treenata aina vähän kovempaa siihen saakka kun kroppa sanoo poks.

Vuosi sitten minulle kävi niin, että kovan treenijakson jälkeen jokin hermo alkoi painaa selässä niin, etten jalat eivät enää kantaneet ja minua oltiin jo kirjaimellisesti kantamassa KYSille. Siinä matkalla tuli sitten mieleen, että jospa kilauttaisin tutulle hierojalle ja kävisin näyttämässä selkääni. Tämä suonenjokelainen yleisurheilijoiden ja Antti Ruuskasen hierojana tunnettu Asko sitten tokaisi, että "tämä saattaa tehdä vähän kipeää". Huusin, itkin ja kiemurtelin tunnin ajan hierontapöydällä, mutta tämän karmaisevan kokemuksen jälkeen kävelin sieltä omin jaloin pois! Asko totesi reisien olevan niin jumissa, että niiden ympärysmitasta lähti hieronnalla monta senttiä pois. Unbelievable.

Tästä viisastuneena käyn säännöllisen epäsäännöllisesti hierojalla (viime viikolla kävin Paula Kankkusella http://www.fysiopalvelu.fi/) ja käytän pilatesrullaa aina kun lihaksissa tuntuu jännitystä, sekä pyrin venyttelemään säännöllisesti. Fysiopalvelussa minulle suositeltiin erityisesti lonkankoukistajien venyttelyä, sillä sulkapallo tuntuu hieman kangistavan niitä ja alaselkä vihoittelee vähän väliä. Asiantuntijat ovat muutama vuosi sitten kiistäneet venyttelyn positiiviset vaikutukset suoritusta ja palautumista edistävänä tekijänä ja jotkus asiantuntijat jopa sanovat venyttelyn vähentävän lihaksen kimmoisuutta. Tässä kahden asiantuntijan lausunnot: www.iltalehti.fi/terveys. Itse venyttelen usein iltaisin joko telkkarin ääressä tai saunassa ja vain sen takia, että koen sen parantavan omaa hyvinvointiani. Enkä halua olla mikään jäykkis tulevaisuudessa ja tietysti kokeilen kaiken mahdollisen, mikä edesauttaa palautumista!

Tästäpä tulikin mieleen uusin ihastukseni, mistä monet urheilevat ystäväni ovat toitottaneet minulle jo vuosia -infrapunasauna! En tiedä parempaa fiilistä kuin istuminen infrapunasaunassa kovan treenimaratonin jälkeen...esimerkiksi jos sattuu vetämään putkeen tunnin bodypumppia ja toisen tunnin bodycombattia. Infrapunasaunan positiivisista vaikutuksista voi lukea tästä. Itselleni tärkeimmät ovat ehdottomasti "rentouttaa, virkistää ja edistää palautumista".

Kävin muuten viime viikonloppuna vähän huiskimassa neluria Savon Sulan seuranmestaruuskisoissa, vaikka valitettavasti unohdin ilmoittaa itseni kyseisiin karkeloihin...mutta onneksi nelurista vapautui yksi paikka ja pääsin mukaan. Etenimme Jussi Isoperkkiön kanssa lohkovoiton jälkeen hienosti semifinaaliin ja peli tuntui kulkevan hyvin. Sitten tuli vastaan valmentajamme Miikka Väisänen ja lupaava juniori Johanna Kelavuori, jotka pyyhkäisivät meidät pukukopin puolelle. He voittivat myös finaalin, joten oikein paljon onnea voitosta. Onnittelut myös Keijo Junnonaholle ja Johannalle kaksinpelien voitosta :) Tarkemmat tulokset löytyät täältä: http://www.tournamentsoftware.com

Kesälle hieman keltaista jotta treeni kulkee...jos on huono vaate tai hiukset päin mäntyä niin ei yleensä kulje.

porukkaa Savon Sulan mestaruuskisoissa

Treenimaratoni ja infrapunasauna med Karoliina Mykkänen <3

Kasaanko suliskamoista nuotion?

Tuon kysymyksen pelikaverit ja lähipiiri kuulevat usein. Joku heistä saattaa myös ajatella, että jopa on älynväläys aloittaa blogi kun tietää viha-rakkaussuhteeni lajia kohtaan. Tänään on taas niitä päiviä, jolloin mietin hartaasti miksi harrastan lajia nimeltä sulkapallo. Pelasin ensimmäisen kerran sisähallissa v.2004 ja laji vei minut täysin mukanaan sen fyysisyyden ja taktisuuden ansiosta. Sulis on myös erittäin helppo peli aloittaa! Mukaan tarvitsee vain matalat vaaleapohjaiset sisäpelikengät, hiilikuitumailan, palloja (alkuun käyvät muovisetkin) ja saman tasoisen pelikaverin. Pelipaikaksi käy riittävän korkea koulun sali tai sitten jokin Suomen 100:sta sisäpalloiluhallista.

Lajin terveysvaikutuksia on lukemattomia! Sulis estää tehokkaasti suomalaisen kansantaudin eli möhömahaisuuden muodostumista ja sen tuomia ikäviä terveysvaikutuksia. Lajin parhaita puolia ovat nopeat suunnanmuutokset, joiden ansiosta kehosta löytyy ihan uusia lihasryhmiä...esimerkiksi nilkasta, varpaista ja kyynärpään vierestä. Erityisesti suosittelen sulista naisille, koska luustoon kohdistuu iskuja ja tärähdyksiä estäen osteoporoosin muodostumista. Naisia toivottaisiin muutenkin lisää kentille etenkin tänne Kehä 3:n ulkopuolelle. Nimittäin viime kisoissa on ollut aivan liian vähän naisia! Joten käykäähän naiset ja miehet kokeilemassa, koska mieluummin sitä juoksee tunnin pallon perässä kun tarpoo lenkkiä keskellä räntäsadetta.

No mutta...miksi olin alunperin tekemässä pelikassista nuotiota? Kävin eilen kisailemassa Iisalmen Sulkasadon turnauksessa ja käteen jäi hyvä muistutus, että treenanata pitää! Pohjalle ei riitä viikon "korkeanpaikanleiri" Kanariansaarilla ja saapuminen kotiin aamu neljätä. Seliseli...! No mutta onneksi lähimuistissa (ennen lomamatkaa) ovat onnistuneet Kajaanin Strauman Gamesit josta lohkesi finaalipaikka pitkästä aikaa...ja lopputuloksena oli siis pari hopeasijaa, joihin olin oikein tyytyväinen:) Ja jostakin tämä kunnon kehittäminen täytyy taas aloittaa, joten lähdenkin tästä treenaamaan! Hyvää treeniviikkoa kaikille :)

Lähdössä treenaamaan...

Smashailyä miesten A-luokan nelurissa Iisamessa. Luokan voittivat Lauri Nykänen - Eetu Oinas 3. erässä 22-20 ja hopealle Miikka Väisänen - Keijo Junnonaho (SaSu)

Lähde: www.sulkapallo.fi
Lisätietoja harjoitusmahdollisuuksista: www.savonsulka.net

Kisatuloksia Iisalmesta ja Kajaanista:
http://www.tournamentsoftware.com/sport/tournament.aspx?id=98B1991F-6DC0-4EDB-A8BD-361BC4047EF3
http://www.tournamentsoftware.com/sport/tournament.aspx?id=49DE0A0F-DD2B-44E9-92B4-C604E6D45AA0

P.S. Onnea Empulle B-luokan kaksinpelin hopeasta <3