Mikä on todellisuudessa fitnessurheilua? Fitness vs. sulkapallo

Viime viikonlopun Nordic Fitness Expo on puhuttanut lehdistössä sen verran, että minunkin on pakko pohtia tätä aihetta ääneen. Erityisesti lehdistössä on noussut esiin lääkäri Pippa Laukan vahva mielipide hänen ammatin tuoman kokemuksen pohjalta (pippalaukka.fi/bikini-fitness) ja hän jopa kutsuu fitnestä nykyajan syömishäiriöksi (pippalaukka.fi/syomishairio-fitnessurheilu)! Kilpaurheilijana ymmärrän kyllä miksi laji viehättää ja itsekin olen hetken häivähdyksen verran miettinyt, että olisikohan minusta haastamaan itseäni tuolla tavalla. Fitness on muotia, se on kaunista täynnä upeita kuvia bikineissä jostain aurinkorannoilta syömässä kanaa, munanvalkuaisia ja salaattia rasioista, koska pitää meal-prepata. Siis wow!

Tykkään itsekin syödä terveellisesti, koska ruoka, harjoittelu ja lepo ovat treenaavan ihmisen pyhä kolminaisuus, joita ilman on turha haaveilla minkäänlaisesta kehityksestä. Silti kisadieetti ja käänteinen kisadieetti kuullostavat melkoiselta hullun hommalta, varsinkin jos ennen kisapäivää ei saa edes juoda vettä 24 tuntiin (iltalehti.fi/fitnessvoimailu) ja keho täytyy nälkiinnyttää, jotta lihakset saadaan esiin (se erilainen fitnessblogi/nalkiintyminen)! Toisaalta joku varmasti myös ajattelee, että on ihan sulaa hulluutta pelata kahdeksan sulkapallopeliä yhden päivän aikana ja yrittää närppiä jotain leipää ja banaania pelien välissä. Joskus on nimittäin käynyt niin, että en ole ehtinyt ruokailemaan kunnon ateriaa minkään pelien välissä tai ruoka ei ole yksinkertaisesti mennyt alas heti edellisen pelin loputtua. En voi edes kuvitella, että miten paljon fitnessurheilija joutuu selittelemään syömisiään työpaikan lounastauoilla, sillä joudun usein itsekin perustelemaan että miksi ruokavalioni ei koostu lenkkimakkaroista ja lihapiirakoista. Mielestäni terve sielu asuu terveessä ruumiissa ja tämän vuoksi myös treenaaminen on ihanaa, eikä pakonomaista.

Monet fitnessin puolestapuhujat kutsuvat sitä elämäntavaksi ja liputan itsekin terveellisen elämäntavan puolesta. Mielestäni kaikkeen hyvin fyysiseen kilpaurheiluun liittyy jonkinlainen elämäntapa, koska treenaaminen ja kisaaminen vievät paljon aikaa ja vaativat uskomatonta tahdonvoimaa juuri silloin kun kukaan ei ole katsomassa. "It matters how you train in shadows, to be able to stand in the spotlight". Mutta toisaalta fitness vaikuttaa kaikkeen mitä ihminen tekee vuorokauden aikana ja etenkin kisadieetillä näyttäisi siltä, että kisaaja ei mieti juurikaan mitään muuta kuin ruokaa, treeniä ja jaksamista. Itse ainakin palaisin nopeasti loppuun, koska elämässä on muitakin osa-alueita kuin kilpaurheilu ja syöminen. Entä miltähän jostakin teini-ikäisestä fitnessurheilijasta mahtaa tuntua kisojen jälkeinen lihominen? Itseäni kyrsis ainakin.

Tälle samalle teinille voisi tulla myös harmia myöhemmällä iällä lasten hankkimisen aikaan joko lasten saannin hankaluutena tai osteoporoosin merkeissä. Toki sitä ennen tulisi taltuttaa pitkä syömishäiriökierre ja ottaa parit piikit naamaan, koska alhainen rasvaprosentti on aiheuttanut ennenaikaisia ryppyjäkin. Eli jos olet fitnessurheilija niin vaihdappa lajia ja kokeile jotain sellaista, missä mitattavat tulokset eli pelattavat pisteet merkkaavat, eikä jonkun mielipide johon vaikuttaa Instagramin seuraajien määrä, ihomaalin laatu, kuuluisa nimi, etupose tai käden heilautus. Saat vastalahjana hypyistä ja tömähtelyistä johtuen vahvan luuston, hyvän kunnon, vahvan ja jäntevän kropan ja paljon virtaa arkielämään. Parasta lajissa on se, että siihen ei tarvita mittavaa määrää kalliita varusteita! Työmatkoilla voi pirauttaa kaverille toisella paikkakunnalla ja käydä läiskimässä paikallisen seuran vuorolla.

Käy hyvä ihminen kokeilemassa sulkapalloa! Voit huoletta mennä hallille pieruverkkareissa tai niissä vimpan päälle kuteissa, kun niillä ei ole tuloksen kanssa mitään merkitystä! Siitä huolimatta joudut treenaamaan sen miljoona tuntia ja tekemään jokaista lyöntiä yli 10 000 toistoa, jotta se menee edes vähän sinnepäin. Ja sitten jos satut loukkaantumaan niin aloitat taas alusta. Tekniikan lisäksi toki olet luonut myös kesän aikana vahvan peruskunnon, käynyt säännöllisesti puntilla, juossut rappuja, tehnyt loikkatreeniä, ketteryystreeniä, verkkotreeniä, hyökkäystä, puolustusta, pohtinut strategiaa ja katsonut maailmanluokan pelaajien pelejä hidastettuna ja nopeutettuna...hävinnyt välillä pystyyn ja lopettanut ja aloittanut taas. Ja lopulta saat palkinnoksi urheilusukat A-luokan voitosta. Noh, ehkä vähän liioittelin...

Eräässä kisassa epäonnistuin kaksinpelissä oikein viimeisen päälle ja uhosin ääneen lopettavani lajin tämän vuoden sisällä ellen opi syöttämään kaksinpelin syöttöä uudelleen (kyynärpääleikkaus aiheutti tekniikkavian ja aloitin uudelleen). Pelikaverini kysäisi minulta: "aloitatkos sinä sitten sen fitnessurheilun sulkapallon jälkeen?" Ja vastaan käsi sydämellä, että en missään nimessä aloita.

P.S. 

Tulkaa katsomaan Savon Sulan kisoja tulevana viikonloppuna Kuopion Yliopiston Studentialle! (Pelien aikataulut: badmintonfinland.tournamentsoftware.com) ja tervetuloa kokeilemaan lajia pelivuoroille: www.savonsulka.net.

Sen verran minusta löytyy kumminkin fitnessiä, että rakastan kaikkia huippuja motivaatiositaatteja, napit korvilla täysiä treenaamista ja Rocky Balboaa ;)

Kuvia tältä kaudelta:) Ylhäällä: Oulun kisojen jälkeistä fiilistelyä. Alhaalla: joku treenejä ennen otettu teinipeiliselfie ja Varkauden kisoista miesten valion finaali: Miikka Väisänen saa kovaa kyytiä Kasper Lehikoiselta. Muistakaa laittaa pelikuviin #helppolajialoittaa #savossasulkaa @sulkapalloliitto sillä Suomen Sulkapalloliitto arpoo, jonkun ihan huipun palkinnon kuun lopussa! Ja mahdollisuudet voittaa on melko suuret, koska kuvia ei ole postattu vielä kovinkaan paljoa ;)

Päivän ruokavinkki: lihaniekan makkarat, joissa on lihapitoissuus 90 %, joten rasvaakaan ei ole paljoa. Ja on muuten parempia kun fitnesstyyppien suosimat kalkkunanakit! Löytyy hyvin varustettujen kauppojen hyllyiltä: www.lihaniekka.fi