Vähä taktiikkaa, liikkumista... ja ihanaa kesätreeniä :)

"Kyllä tuo sulkapallo on sitten järkyttävän kova laji! Miten te voitte saada noi kaikki pallot verkon toiselle puolelle?" totesi Satu, joka kävi seuraamassa kilparyhmän treenejä saadakseen vinkkejä omaan peliinsä. Löimme muutaman lyönnin ennen treenien alkua, jotta Satu saisi tuntumaa lajin fyysisyydestä ja annoin muutamia vinkkejä hänen pelin kehittämiseksi. Toivottavasti saamme Sadusta uuden naissulkapalloilijan joukkoomme, sillä naisista on huutava pula pääkaupunkialueen ulkopuolella. Viimeisellä parilla treenikerralla olen taas ollut ainoa nainen miesten keskellä juoksemassa.

Naisten sulkapallo on monen mielestä ihan oma lajinsa ja usein pelitaktiikat poikkeavat miesten pelistä, koska voimaa ja ketteryyttä on vähemmän. Silti monet naiset ovat teknisiä ja tarkkoja pelaajia, jolloin puolustus voi olla jopa parempi hyökkäys kun itse hyökkäys. Valitettavan usein olen saanut valmentajalta kaksariin pelitaktiikaksi vain tämän ohjeen: "lyö rystylle ja seuraa verkolle" ja myönnän että tämä toki on hyvä neuvo useiden vastustajien kohdalla, mutta olen kyllä saanut pelata niitäkin pelaajia vastaan joiden parhaat lyönnit tulevat nimenomaan rystynurkasta roundilta lyötynä. Useilla naispelaajilla nämä around the head -lyönnit ovat kehittyneet vahvoiksi juuri siitä syystä, että sinne yksinkertaisesti tulee paljon lyöntejä siinä toivossa että pelaaja joutuisi käyttämään rystylyöntiä. Rystylyönti on aina puolustustuslyönti, joten lyönnit kannattaisi lyödä kämmeneltä. Tässä vähän rystylle liikkumisesta: Around the head shot and footwork.

Itse harvoin valitsen tarkoituksella pelitaktiikaksi puolustusvoittoista peliä eli jos pelaan sitä niin luultavasti pelaan täysin päin mäntyä (tapahtuu melko usein). Tosin joidenkin vastustajien kanssa tosin joutuu pelaamaan itselle outoa peliä, koska heille pahin lyönti saattaa olla takarajalle lyöty kukkuclear tai kattoa hipova korkea syötö. Tällainen pelaaja saattaa olla taitava nopeassa päinlyöntipelissä ja lyödä kovia smasheja matalammista nostoista, mutta hitaammassa ja korkeammassa pelissä virheiden määrä kasvaa. Tuntuu silti uskomattomalle lähteä lyömään korkeita lyöntejä taakse kun haluaisi lähteä hakkaamaan palloa kilpaa pelikaverin kanssa.

Tapion Sulassa pelatessani valmentajani Elina Väisänen sanoi "parasta, mitä valmentaja voi suojatilleen opettaa, on opettaa hänet ajattelemaan itse". Tämä on ehdottomasti juuri näin. Kaipaisin silti tämän oivalluksen lisäksi jonkinlaista keskustelua naisten kaksinpelin erityispiirteistä ja taktiikkaa tukevista harjoitteista. Believe me kyllä mekin haluamne lyödä vastustajalle muutakin kuin kivoja kaverilyöntejä ja uskokaa tai älkää...taktiikoita on lukemattomia rystylle lyömisen lisäksi! Onnittelut btw näin jälkikäteen Ellulle ja Marialle Badminton Europe Awardista (www.tapionsulka.fi) ja muutenkin kiitokset naisten sulkapalloilun kehittämisestä (Espoo Women's Openin ja valmennuksen merkeissä). Tällaista meininkiä tarvitaan muuallekin Suomeen!

Välillä tuntuu, että mistä sitä kaivaisi motivaatiota kesähelteellä treenaamiseen ja myönnettäköön, että ajatukset ovat olleet enemmän beach volleyn läiskimisessä kuin hallilla ja salilla ähertämisessä. Päätin nyt jokatapauksessa muuttaa punttitreeniä enemmän ketteryyteen tähtääväksi, koska olen tähdännyt viime aikoina hieman liikaa voiman lisäämiseen ja tarkoitus ei ole syksyn ensimmäisissä peleissä Hulkilta. Eli hieman lisää BodyCombatia, Puijon rappuja, punttia ja lenkkeilyä! Ja kesällä tulee vietettyä melko paljon aikaa treenatessa, vaikka kaikki treeni ei olisikaan niin tavoitteellista. Pääasia, että se on hauskaa:)

Pakko muuten vinkata, että nykyisessä Combat-ohjelmassa on hyppypotkun lisäksi askelkyykky, jossa jalkojen paikat vaihdetaan hypyllä (en tiedä hypyn oikeaa nimeä). Eli vastaa täysin etunurkasta pelikeskukseen ponnistamista! Viime BodyCombatissa jouduin kyllä oikeastikin taistelemaan, että selvisin siitä rääkistä jotenkin hengissä ja koko jumppasalin lattia lainehti treenaajien ja ohjaajan tuskanhiestä. Uskomattominta oli, että vielä seuraavana aamunakin tuntui, että jätin salille 3 kiloa läskiä...tai sitten olen vain hieman optimisti;)

Combat-ohjaaja Eevan sanoin: "haluatteko pitää tauon?! No ette saa!!" Ja ei muuta treenaamaan kohti ensi viikon 1-divarimatseja. Tosin joudun keventämään treeniä viikonlopulle, koska luvassa on päätä huimaava määrä pelejä ja meitä naisia ei todellakaan ole yhtään liikaa!

Olimme taas onnistuneesti laittaneet rakkaan ystäväni Emilian kanssa täysin samanlaiset treeniasut jo viidettä kertaa putkeen. Uskomatonta!

Ruoan nimi on: mitä kaapista löytyy. Ajatuksena oli tehdä Italianpataa ilman kaupasta ostettavaa maustesekoitusta ja tadaa! Eli jauhelihaa, tummaa makaronia, herne-maissi-paprikaa, pastakastike, feta-juustoa, chiliä ja hirveä kasa itämaisia mausteita.

Beachille menossa. Valitettavasti en ehtinyt ottaa peleistä yhtään kuvaa, joten on tyytyminen tähän odotellessa otettuun selfieen. Ehkä ensi kerralla...

Sukat on laitettu onnistuneesti vääriin jalkoihin, mutta se ei paljon tahtia haitannut:)

Vessaselfie ennen pelejä..pelin jälkeen näytin siltä kun olisi pudonnut ämpärillinen vettä päähän.

Uusin perheenjäsen ja lenkkeilykaverini Kenzu, jonka lempipuuhaa on tuijotella sorsia kalliolta. Vaikka tosin kyseessä on kanakoira.

Arvokasta oppia JySSin kisoista

JySSin kisoja edeltävä viikko kului herkistellessä ja treenasin vain tiistain sulkapallotreeneissä. Keskiviikkona taas tunsin orastavia flunssan merkkejä ja arvasin, että se ei ole hyvä asia. On melkein kulunut vuosi niin, että olen ollut kisoissa joko flunssassa tai toipumassa flunssasta. Katselin arvontoja ja päätin, että katson kuntoni edellisenä päivänä jos vaikka tapahtuisi jokin ihmeparantuminen... Parantumista ei tullut, mutta kärsin vain kipeästä kurkusta ja tukkoisesta nenästä, joten päätin pelata sekanelinpelit lauantaina ja katsoa kaksinpelien kunnon sitten lähempänä, koska ne pelit olivat vasta sunnuntaina. 

Mixteistä voitimme ensimmäisen pelin (Petri Martikainen -Paula Petäys) tiukassa 3 erän väännössä. Toisessa pelissä kärsimme vuorostaan tappion 3 erän väännössä parille Timo Holma -Sara Taskinen. Kaksareissa sain väännettyä voiton JySSin Kerttu Keräsestä ja flunssa alkoi tuntua pelin lopussa jo pahasti keuhkoissa asti. Päätin luovuttaa viimeisen pelin, koska tässä kunnossa ei missään nimessä pitäisi pelata ja sanon junnuillekin, ettei flunssassa ole kenelläkään asiaa hallille...ilmoitin kisajärjestäjille luovutuksesta, mutta minulle kerrottiin että ensimmäisen pelin voittoni mitätöityy ellen raahaudu kentälle. Eli jokin älytön sääntömuutos...hohhoijaa! En ymmärrän mitä hyötyä tästä on kenellekään!! No menin sitten kentälle vähän lyömään palloa seinille ja hävisin pystyyn, koska en liikkunut kentällä kahta askelta enempää. Huomasin myös, että Taskisen Saran lyönnit ovat niin tarkasti linjoilla että olisin joutunut yskimään keuhkoni pihalle jos olisin yrittänyt vähääkään pelata. Pahoitteluni Sara ja toivon todella, että pääsemme vääntämään kunnolla ensi kerralla.

Tein tyypillisen harrasteurheilijan mokan, että edes mietin pelaamista kipeänä! Kaimani Ulla Roinela kertoi minulle juuri ennen A:n kaksarin finaalia tositarinan, että eräs parikymppinen jätkä oli hieman hikoillut flunssaisena ja sydän oli mennyt viikossa siihen kuntoon, että mies joutui sydämensiirtoon. Aivan hirveää ja päätin, että nämä pelit ovat tasan tässä. Piste. Ja tässä vielä muistutuksena teille muillekin kroonisesta flunssasta kärsiville: www.tohtori.fi Jospa muistaisin tämän ensi kerralla!

Muutoin JySSin kisat olivat oikein mukavan rennot ja hienosti järjestetty. Tapasin myös erään blogini seuraajan / aktiivisen bloggaajan Susanna Monnbergin (Bad Mama's Kitchen). Keskustelimme harrastesulkapallosta ja tulimme lopputulokseen, että tämän mahtavan lajin voi aloittaa kilpailumielessä aivan hyvin myös aikuisiällä. Kilpailut antavat motivaatiota ja syyn treenata itsensä huippukuntoon, mutta itse kisatapahtuma on hauskanpitoa ja vähemmän vakavaa "puolitosissaan" taistelua. Tiedustelin myös Finnish Openin kisatapahtumista ja on hienoa, että suomalaisia on yltänyt nelinpeleissä puolivälieriin. Hyvä Anton Kaisti, Jenny Nyström ja Iikka Heino! Tässä Finnish Openin fiilistelyä: FIC kooste
JySSin kisatuloksia voi lukea täältä: Jyväskylän Juniorieliitti 2014

Ville Tuure (SaSu) selkeä voitto ensimmäisestä pelistä ja sitten tappio miesten C-luokan turnauksen voittaneelle Tuomo Saikkoselle.

Emilian ja Sirpan taidonnäytettä naisten C-luokan nelurissa.

Naisten C-luokan nelinpelin voittajapari Emilia Savolainen ja Sirpa Varis-Piippo. Emilia voitti myös naisten kaksinpelin B-luokan. Onneksi olkoon!

Johanna Kelavuori on Savon Sulan lupaavimpia junnuja tällä hetkellä ja sijoittui turnauksessa alle 13-vuotiassa hopealle. Uskon että tiukkaakin tiukempi semifinaali luultavasti vei voimia, koska Jossu taisteli voiton tiukassa 3 erän taistossa, jonka viimeinen erä päättyi 26-28 Johannan hyväksi. Kultamitalin vei Jannica Monnberg ja tähän samaan perheeseen (Anton Monnberg) meni myös poikien U17 kultamitali.

Kaveriselfie<3
Oli kyllä hullun hauska viikonloppu ja hulvaton meininki koko kisojen ajan...pahoittelut Jonne Ripatti kaikista luokattomista jutuista ja tiukasta pelianalyysistä :D

Emppu osti meille samanlaiset herkkusetit matkaevääksi.

Pari tilannekuvaa mixtistä:)

 Selfie hotellin sängyllä, kun odottelin Emppua suihkusta. Tän jälkeen höpöteltiin sängyssä kun junnut konsanaan ja mä olin nukahtanut ensin. Oli ihanan rauhallinen urheiluviikonloppu ja kiitos kisajärjestäjille hienoista kisoista!

...ja vähä Pandan suklaata kotimatkalle.