Savon Sulka SM-joukkuekisoihin 17 vuoden tauon jälkeen!!! Ja vähä grillailua...

Nyt kerrankin tuntuu, että olen täysin sanaton enkä tiedä mitä kirjoittaisin. 1-divariturnaukseen lähti altavastaajajoukkue, jota ei noteerattu missään vaiheessa ennakkosuosikiksi. Vastassamme oli joukkueita, joissa A-luokan pelaaja ei välttämättä edes päässyt pelaamaan ellei riittäviä meriittejä löytynyt takataskusta. Meillä peluutettiin kyllä ihan jokaista joukkuelaista, jotta ratkaisupelaajat saivat lepotaukoja pelien välillä ja tärkeät matsit voitettaisiin. Peluutus oli yksi ratkaisevia tekijöitä, sillä jokainen täytti roolinsa enemmän kuin hyvin.

Tiesimme etukäteen, että joukkueemme miehet ovat vahvoilla, vaikka vastassa tulisi olemaan sellaisia nimiä kuin Jyri Aalto, Timo Eskelinen, Roni Lyytinen, Teemu Ekola, Tommi Saksa jne... Ja erityisesti hirvitti peli Harri Helin - Jyri Aalto. Jostakin hämmästyttävästä syystä Drive kuitenkin päätti peluuttaa Tommi Saksaa Harria vastaan, vaikka Jyri oli voittanut Harrin vuosi sitten näissä samoissa karkeloissa. Tietääkseni Tommi taas ei ole pystynyt vielä Harria voittamaan, vaikka tiukkaa vääntöä on toki ollut. Samanlaista ihmetystä koin naisten kaksinpelin kohdalla kun Drive peluutti Suvi Kalliota sen sijaan, että olisi laittanut entisen Savon Sulkalaisen Sari Roivaisen tositoimiin. Sari tosin pelasi nelinpeliä Ditte Mogensenin kanssa ja teki minusta ja Minnasta selvää jälkeä, vaikka taistelimme yllättävän terävästi heitä vastaan eräpistein 21-19 ja 21-18. Loppujen lopuksi voitimme toiseksi ennakkosuosikiksi tituleeratun Driven 4-1, vaikka vuosi sitten hävisimme heille samoilla lukemilla. Loppujen lopuksi meillä oli tiukempaa Porin Pyrintöä ja Lahti-Sulkista vastaan, jotka voitimme molemmat täpärästi 3-2.

Olimme siis finaalissa ja julkaisin jopa Facebookissa tästä tilapäivityksen, koska en uskonut että meillä olisi mitään mahdollisuutta voittaa Tampereen Sulkasetia. Roni Lyytinen oli voittanut edellisen kohtaamisen Harria vastaan JySSin kisoissa, Riina Mäkelä voittaisi kenet tahansa meistä naispelaajista ja nelinpelissä kaksikko Riina Mäkelä ja Sari Mikkonen olisivat meille aivan mahdottomia voittaa. Mixtiin luotin kuin kallioon ja epäilin, että miesten nelinpeli voisi tulla meille, vaikka Timo Eskelinen oli varmasti siinäkin pelimuodossa kova luu. Eli jos näin kävisi, häviäisimme 3-2.

Ensimmäinen yllätys oli, että Sulkaset peluutti Petri Moisiota! MUTTA... Tämä Petri Moisio olikin kovempi pelimies, kun olisin ikinä uskonut ja Harri oli toisesta erästä lähtien hätää kärsimässä. Moision salainen ase oli kämmeneltä lyödyt laakalyönnit ja räjähtävä smash jotka upposivat kenttään kerta toisensa jälkeen. Jotenkin tämä konkari sai silti veivattua voiton tahdonvoimalla kolmannessa erässä 21-19. Itse en nähnyt pelin loppua, sillä olin veivaamassa naisten nelinpeliä ja kärsimässä selkeätä odotettua tappiota. Hävityn ensimmäisen erän jälkeen satuin vilkaisemaan viereiselle kentälle, jossa oli menossa miesten nelinpeli ja taululla oli lukemat 20-9 Sulkasetin hyväksi! Sanoin Minnalle että nyt tämä meidän peli alkaa nollasta ja nyt muuten pelataan tosissaan. Se ei valitetavasti riittänyt, sillä 19-19 tilanteessa löin smashin pari senttiä leveäksi ja lopetuspalloa en edes enää muista, koska vintti meinasi pimetä tappion tuottamasta ärsytyksestä.

Vilkaisin kauhun sekaisin tuntein miesten nelinpeliä ja siellä oli menossa kolmas erä, jonka lukemat olivat helpotukseksi jotain 16-17. Miikka ja Keke saivat jonkin ihmeellisen hurmoksen päälle ja kirjaimellisesti runnoivat pallot vastustajan lattiaan! Sitten oli jäljellä mixti ja vastakkain juuri nelinpelin pelannut Miikka Väisänen sekä Maija Dahlberg vastaan Ville Rasi ja Sari Mikkonen. Ottelu oli alusta asti jäätävä jännitysnäytelmä ja etenkin viimeinen erä, jossa vallitsi täysi hiljaisuus ennen syöttöä ja kun pallo oli lattiassa alkoi taas korvia huumaava kannustus. Minua jännitti niin paljon, että olisin jopa mieluummin ollut kentällä kuin seurannut tätä matsia sivusta. Harmittaa etten kuvannut pelin loppua, sillä on niin vaikea kuvailla sanoin miten halli räjähti kun Miikka iski lopullisen niitin vastustajan kenttään. SE ON SIINÄ!!!

Savon Sulan voittajajoukkue pelien jälkeen. Wuhuu vihdoinkin!!!!!

Selfie ennen pelejä

Ylhäällä: Subin valtavien salaattien jälkeen löydettiin Kakkospesänkatu :D Tommi Saksa näyttää hävityn pelin jälkeen oikein rauhalliselta...  Emilian kommentti Tommin fiilistelystä pelin aikana: "bounching pony". Alhaalla: Empulla ja mulla vaihtuivat lämmittelyn tiimellyksessä verkkarit, mutta se ei menoa haitannut. Isossa kuvassa meidän junnujoukkuetta, joka pelasi sisukkaasti kovia vastustajia vastaan.

Ylhäällä: Harri Helin syöttämässä lyhyttä syöttöä. Keskellä rahka, josta Emilia oli hetki sitten syönyt "puolet"...eli jotain 3/4. Oikealla Emppu viinirypäleiden kera. Alhaalla vasemmalla Harri ja Keke ottavat rennosti... ja meidän viimeisen pelin ratkaisijat Miikka ja Maija tositoimissa Juha Tiittaa ja Jenni Korhosta vastaan.

Ylhäällä: Löysin mailan, jolla minäkin osun! Sulkapalloliiton Ilkka Helgren, joka neuvoi että SM-kisoihin pääsee vain voittaja.Keke laittaa grippiä paikalleen tulevaa kolme-eräistä miesten nelinpeliä varten.
Alhaalla: joku tilannekuva vastustajien mixtistä ja voittajajoukkue juuri päättyneen mixtin jälkeen! Helpotuksen tunne näkyy oikealla olevien Miikkan ja Maijan kasvoilta.

Juhlimme voittoa rauhallisesti ja lapsiystävällisesti grillaamisen merkeissä, sekä suunnittelimme syksyn kuvioita ennen marraskuun tulevia SM-kisoja.