Voimaa ja nopeutta...ja vähä vinkkejä personal trainer-tunnilta

Teksti julkaistu myös Sulkapallolehdessä 4/2015.

Voima ja nopeus ovat varmasti kaksi eniten kaivatuinta asiaa omaan peliin ja valitettavasti loukkaantumisen jälkeen nämä ovat kumpikin tällä hetkellä hukassa. Eipä silti varmasti tekniikassa ja kaikessa muussakin on paljon parannettavaa, jotta yltäisin edes sille tasolle missä pelasin 10 kuukautta sitten ennen loukkaantumisia. Ensin murtui jalka ja sitten taitoin lyöntikäden kyynärpään väärään suuntaan pudotessani kiipeillessä kolmesta metristä alas. Siitä aiheutui luun murtumia, rustovaurio ja pahimpana oli jänteen katkeaminen. Oli hyvin mahdollista etten pelaisi enää koskaan, mutta jopa lääkärien ja fysioterapeutin yllätykseksi toipuminen on tapahtunut hyvin nopeasti. Kokemuksen positiivinen puoli on, että loukkaantuminen kasvatti henkisesti. Tappiot tai huono peli eivät tunnu enää oikein miltään ja koetan olla valittamatta kovasta treenistä, koska se kipu on vain hyväksi.

Kaikki voima ei ole vielä palautunut, koska lihakset surkastuivat kipsin ja ortoosin aikana melko mitättömiksi. Joten aloin miettimään, että miten pelaajat kehittävät ylipäätään lisää lyöntivoimaa. Tässä Antti Rajasärkän videossa on samoja harjoiteita, mitä tein fysioterapeutin ohjeistuksesta vasaran avulla ja Sulkapalloliiton videossa Jenny Nyström näyttää monipuolisia liikkeitä kyynärvarren ja ranteen vahvistamiseksi, jotka ovat hyvä lisä salitreeneihin. Harjoitteet ovat siksi tärkeitä, että 89 % smashin voimasta tulee korealaisen valmentajan Lee Jae Bokin mukaan ranteesta. Lee käyttää yhdessä harjoitteessa mailansuojusta saadakseen mailaan lisää painoa. Kokeilin itse samaa harjoitetta squashmailalla, jolla lyöminen on todella kömpelöä ja sillä näyttää saavan käden helposti kramppiin.

Myönnän, että motivointi ja valmentajien tuki tulevat olemaan tarpeen pelikunnon palauttamisessa. Niimpä suuntasin Fressille pyytämään neuvoja personal trainer Kati Saastamoiselta, koska halusin löytää uusia ja hauskoja keinoa nopeuden ja ketteryyden parantamiseksi. Nimittäin välillä alkaa tuntua puulta juoksennella neljää kulmaa kentällä ilman palloa, vaikka se hyvä ja tehokas harjoitus onkin. Kati ehdotti minulle HIIT-treeniä, jossa syke nostetaan korkealle tekemällä patteri kolmesta ketteryyttä, nopeutta tai lihaskuntoa kehittävästä liikkeestä. Yksi patteri kestää 5 minuuttia, jonka jälkeen pidetään lyhyt tauko ja sen jälkeen tehdään uusi patteri kolmella uudella liikkeellä. Treeni kestää puoli tuntia, joten se on helppo tehdä vaikka aamulla ennen töihin tai kouluun menoa ja on mukavaa vaihtelua perinteiselle punttitreenille. Tässä muutamia esimerkkejä HIIT-treenistä: MeNaiset, IL Janni Hussin HIIT-treeni, trainer4you intervalliharjoittelu. Liikkeinä voi olla mitä tahansa riippuen siitä, mitä treenillä tavoitellaan ja minulle räätälöitiin ketteryyttä ja nopeutta kehittävä harjoitus.

Patteri 1
Tikapuut x 10: molemmat jalat käyvät jokaisessa välissä, jonka jälkeen spurtti ja sama uudestaan.
Ojentajapunnerrus x 10
Vatsalihakset: Istumaannousu, paino suorilla käsillä niskan takaa ylös

Patteri 2
Spurtti ja 5 vatsalihasliikettä x 10
Kyykky ja hyppy ilmaan x 10
Nopea pakarapotku steppilaudalla

Patteri 3
Tikapuut: siksak liikutaan sivuttain eteenpäin ja spurtti x10
Pystypunnerrus tangolla x10
Vatsalihasliike steppilaudalla. Jalat lasketaan alas ja nostetaan pystysuoraan ylös niin, että alaselkä nousee alustasta.

Treeniin tarvitaan tikapuut (ainakin Kuopion Fressiltä löytyy kun kysyy kassalta), pumppitanko ja painot, matto, steppilauta ja joku merkki mihin saakka tulee spurtata.

Ylhäällä: vasemmalla spurtti + vatsalihakset, oikealla pystypunnerrus. Alhaalla: vasemmalla kyykky + hyppy, keskellä vatsalihakset (jalkojen lasku ja punnerrus ylös), oikealla siksak (vuorotellen molemmat puolet).

Ja eihän se peli kulje, mutta periksi ei anneta.

Loukkaantuminen aurinkorannalla...ja kokemuksia sulkapallokentälle palaamisesta

(Juttu julkaistu myös Sulkapallolehdessä 2/2015. Kannattaa lukea myös muut mielenkiintoiset artikkelit.)

Juuri ennen Thaimaan reissua Miikka veti meille hyökkäys - puolustus -teemaiset treenit ja niistä jäi erityisesti mieleen harjoite, jossa yksi smashaa ja kaksi puolustaa minne vaan etukentälle. Treenit olivat kohtuullisen kovat taas fyysisesti jäi niistä jäi sellainen fiilis, että odottakaapa kun tulen reissusta takas niin treenataan vielä kovempaa. Tällä hetkellä tekisin aika paljon että pääsisin taas pelaamaan tai lenkille, kunhan saisi vain juosta ja hengästyä.

Eli muuten ihanasti sujunut Thaimaan matka sai melkoisen käänteen kun olimme eräänä iltana lenkillä hiljaisella Koh Jum -saarella kilometrien pituisella hiekkarannalla. Pysähdyimme välillä snorklaamaan ja päivän mittaan päädyimme muutaman kilometrin päähän majapaikastamme. Tulomatkalla pysähdyimme hetkeksi katselemaan apinoita ja menetimme ajan tajun katsellessa noita pieniä luonnon ihmeitä.  Niimpä aurinko laski ja rannalle tuli lähes säkkipimeää. Kärsimättömänä ihmisenä sain kuningasidean hölkätä rantaa pitkin ja muutaman hölkkäaskeleen jälkeen vasen jalkani iskeytyi kovalla voimalla kiveen. Kipu oli aivan järkyttävä ja tiesin heti että jokin ei ollut kohdallaan, mutta kuvittelin että varvas vain meni sijoiltaan. Seuraavaksi köröttelimme hiekkatietä tuk-tukin kyydissä ladon näköiseen terveyskeskukseen, jossa paikallinen lääkäri sitoi varpaan liimasiteellä kiinni toiseen varpaaseen. Parin rantapäivän jälkeen palasin Suomeen ja röntgen-kuvista selvisi, että varvas on katkennut keskimmäisen nivelen kohdalta ja taittunut kokonaan vasemmalle, jippii... Minulle muotoiltiin lasta ja ensimmäiset pari viikkoa pitäisi pystyä pitämään jalkaa täysin paikallaan, mikä on minulle kyllä suuren suuri haaste. Googlaamalla selvitin, että toipumisaika olisi about 1-4 viikkoa. Tosin lääkäri ei valitettavasti vaikuttanut noin optimistiselta kohdallani ja sanoi, että näin aluksi pidetään jalkaa täysin liikkumatta pari viikkoa ”katsellaan sitten vaikka uusia kuvia”. Tässä tietoa alaraajamurtumien paranemisesta: Terveyskirjasto - alaraajamurtumat.

Loukkaantuminen on ottanut päähän, mutta en ole onneksi joutunut lopettamaan treenaamista aivan kokonaan. Tosin lääkäri kielsi minulta kaiken mahdollisen jalkaa rasittavan toiminnon kuten uimisen, koska siinä varpaat joutuvat töihin jonkin verran...olen kuulemma myös niin tohelo, että luultavasti loukkaisin itseni liukkaalla lattialla konkoillessani vieläkin pahemmin :D Okei hän saattaa olla aivan oikeassa. Sen sijaan lääkäri suositteli salitreeniä ja kieltämättä olen pystynyt treenaamaan lähes kaikkia lihaksia (paitsi pohkeita) joten toivossa on hyvä elää, etten olisi täysin rapakunnossa sulkapallokentille palatessani:) Yläkroppaa olen pystynyt treenaamaan aivan normaalisti, mutta jalkatreeni on vaatinut jonkin verran luovuutta ja jalkaterän kääntelyä. Kotijoukkojen lisäksi olen saanut paljon tukea Fressin henkilökunnalta erilaisten liikkeiden suunnittelussa ja ilman kätevää parkkipaikkaa olisin joutunut könkkäsemään salille jostakin kaukaa, jolloin oikea polveni olisi nykyisestä kävelytyylistäni johtuen kuormittunut vieläkin enemmän. Infrapunasauna on myös tuntunut entistä tarpeellisemmalta, koska se lisää kalorien kulutusta ja nopeuttaa treenistä palautumista.

Haastattelin seuraavilla kysymyksillä Noora Aholaa ja Miikka Väisästä, jotka ovat käyneet läpi loukkaantumisen haasteita: 1. Miten loukkaannuit? 2. Miten kuntoutit itseäsi? 3. Millaisia tukijoukkoja tarvitsit kuntoutuksen aikana? 4. Mikä on tilanteesi vamman suhteen tällä hetkellä? 5. Mitä loukkaantuminen on opettanut sinulle?

Miikka Väisänen / Savon Sulka

1. Olkapää sanoi lopullisesti sopimuksen irti 2010 SM-kisoissa. Siinä oli jo aikaisemmin oireita, mutta särkylääkkeillä mentiin mikä oli todella tyhmää näin jälkikäteen ajatellen.

2. Yritin fysioterapiaa kuminauhan ja pienten punttien kanssa, mutta olkapää ei vaan tullut sillä kuntoon. Lopulta menin tammikuussa 2011 tähystysleikkaukseen, josta viimein tuntui olevan apua.

3. Minnan tuki on ollut iso koko tänä aikana, sekä samoin fysioterapeutin. Sanoisin silti, että suurin tekijä oli oma valtava halu palata pelikentälle.

4. Olkapään kunto on suhteellisen hyvä tällä hetkellä, mutta välillä vanha vaiva muistuttaa olemassaolollaan. Tuolloin teen kuminauhajumppaa ja pidän hieman taukoa sulkapallon pelaamiseen ja se on riittänyt tähän mennessä.

5. Opin että särkylääke ei ole todellakaan se paras ratkaisu, että pystyy pelaamaan. Jos on kipuja, niin täytyy pitää taukoa pelaamisesta ja selvittää syy kipuun, sillä muutoin voi päätyä leikkauspöydälle. Tärkein ennaltaehkäisevä asia on hyvä lämmittely ja huoltavat treenit, joista ei saisi missään nimessä luistaa.

Noora Ahola / ÖIF

1. Oikeasta polvesta meni eturistiside lokakuussa 2011 Danish Junior Cupissa ja vasemmalle kävi samankaltaisesti marraskuussa 2012 Jyväskylän Tähtikisoissa. Molemmat polvet leikattiin.

2. Leikkauksien jälkeen aloitettiin kuntoutus, jossa aluksi liikutettiin jalkaa ylös-alas selinmakuulla, seisottiin yhdellä jalalla jne. Kävelyn opettelun jälkeen siirryttiin hyppyihin, sivulaukkaan ja juoksuun, jonka jälkeen siirryttiin pelikentälle opettelemaan jalkatyötä. Jalkoihin piti saada lisää voimaa, joten polvijumpat ja kuntosaliharjoittelu olivat isoimmassa roolissa.

3. Vanhemmat ja erityisesti isi, joka oli alusta asti mukana leikkauspöydän ääreltä fyssarikäynteihin. Hän jaksoi tukea ja lohduttaa, sekä valoi minuun uskoa että vielä pelaan jonakin päivänä, kuten oikea sulkapalloilija. Joskus tarvitsin myös toppuuttelua, etten innostuisi ja sattuisi vahinkoja. Minulla on ollut maailman paras fysioterapeutti, joka on saanut polveni kolmen vuoden aikana hajoamispisteestä täysin toimiviksi. Hän joutui myös pudottamaan minut useasti maan pinnalle, etten lähtisi kentälle liian varhain. Valmentajat Kapu ja Antti jaksoivat uskoa minuun ja keksiä mulle omat vemppakenttätreenit, sekä muistuttaa miten pääsen takaisin kentälle. Kiitokset myös Antille kirjanpidosta, sekä testien pitämisestä.

4. Polvet ovat edelleen yhtenä kappaleena ja pystyn tekemään samat treenit kuin muutkin. Treenimäärät on saatu nousuun ja en tarvitse polvitukea enää edes henkiseksi tueksi.

5. Tärkeintä on nauttia pelaamisesta, vaikka ei aina ihan kulkisikaan. Kun joutuu vuosiksi kentän laidalle niin se pistää asioita tärkeysjärjestykseen.

Huh näiden kertomusten perusteella en aio enää valittaa, etten pääse pelaamaan vaan taistella pää pystyssä kentälle palaamisen eteen. Myönnän, että olen tarvinnut paljon toppuuttelua ja tulen sitä tarvitsemaan, joten myös suuri kiitos kaikille kannustusjoukoille. Teitä tarvitaan. Tässä voimabiisi kaikille loukkaantumisen kokeneille taistelijoille, jotka eivät anna periksi ja luovu unelmistaan: Elastinen - Eteen ja ylös

Vas. Miikka Väisänen, joka on kärsinyt sulkapalloilijalle tyypillisestä olkapäävammasta. Oik. Noora Ahola, joka on käynyt polvileikkauksen jälkeen läpi vaativan kuntutusjakson.

Varpaan murtumisen jälkeen olen treenannut paljon enemmän jalkoja kuin aikaisemmin, koska ne eivät ole olleet enää jumissa kovasta sulkapallotreenistä. Kuvassa treenaan peppua Lippumäen Fressillä taljalla, mutta olen hyödyntänyt myös nilkkapainoja, steppilautaa ja kuntosalilaitteita. Viime aikoina, jopa jalkaprässi on alkanut luonnistua kunhan löytää ensin hyvän asennon vasemmalle jalalle...

Pari viikkoa lusittu jalka paketissa. Vasemman jalan nimetön varvas kääntyi ulospäin ja lähes poikki. Muita kuvia en kehtaa laittaa jos joku on herkempi...

Hiukeat biitsit kieltämättä päiväsaikaan ja ihana reissu muutoin...Illalla laskuveden aikaan kivet ja korallit tulevat esiin ja yksi niistä sattui valitettavasti minun tielle.

Kinkunsulattelua, mavea, syväkyykkyä...ja vähä uudenvuodenlupauksia

Jouluna tuli totaalinen nollaaminen sulkapallon suhteen ja pidin totaalisen treenitauon miltei kaikesta treenaamisesta. Mikäli ruokavalio koostuu suklaasta ja kinkusta niin valitettavasti urheilijat eivät välty lisäkiloilta sen paremmin, kuin muutkaan kansalaiset. Joten eipä tässä muuta kun pari kiloa pois ja takaisin treenaamisen pariin...Huomasin tosin, että moni muukin on ajatellut samaa koettaessani varata sulkapallokenttää tai mennessäni tekemään punttia! Aivan hirveästi porukkaa ja suosittelen käymään salilla muulloin kun 18-20 välillä, koska kaikki laitteet ovat jatkuvasti varattuja.

Torstain jalka- ja olkapäätreeni:

Maastaveto 3 x 10-12 (teen tän normaalisti selkäpäivänä, mutta salilla oli viimeksi tungosta..)

Syväkyykky levytangolla 3 x 10-12

Jalkaprässi 4 x 10-12, vuorotellen syväkyykky 4 x 10-12 (2 sarjaa putkeen ja tauko)

Etureidet 4 x 10-12 

Takareidet 4 x 10-12

vipunosto sivulle 4 x 10-12
pystysoutu alataljalla 4 x 10-12
pystypunnerrus ylös tangolla 4 x 10-12
3 erilaista vatsalihasliikettä

Tähän treeniin meni ihan luvattoman kauan aikaa, mutta ainakin liikkeet tuli tehtyä perusteellisesti hyvän sparrauksen ansiosta, kiitokset Karolle :) Ensi viikolla vähennän hetkeksi salitreeniä ja keskityn sulkapalloon täydellä höyryllä, kun ohjatut treenit alkavat taas pyöriä normaalisti.

Tein alkavan vuoden kunniaksi muutamia uudenvuodenlupauksia:

1. Ajattelen enemmän positiivisia ajatuksia. Olen huomannut, että kiukuisuus, väsymys ja negatiivisuus korostuu pimeinä talvikuukausina ja arkiaskareet tuntuvat normaalia raskaammilta -treenaamisesta puhumattakaan. Jos joku valittaa esimerkiksi säästä niin on helppo alkaa säestämään perässä, että "ompas kurja keli". Tämä onneksi toimii myös toisinpäin ja koetan edesauttaa positiivisen lumipalloefektin aikaansaamisessa:) Jokaisella on joskus vastoinkäymisiä, mutta siitä huolimatta Ihminen on juuri niin onnellinen kun millaiseksi itse elämän tekee. Uskon, että positiivisuus auttaa hyvän elämän rakentamisesssa ja oikeiden valintojen tekemisessä.

2. Lisään treenin laatua ja keskityn enemmän tekemiseen. Tämä on varmasti vaikea nakki, koska joskus saatan hölistä liikaa esim. viime viikolla spinnigissä :o Puhuminen sulkapallotreeneissä huonontaa aina todella paljon omaa suoritustani, joten koetan olla enemmän hiljaa ja keskittyä nostamaan omien treenien laatua.

3. Juon enemmän vettä ja syön enemmän kasviksia. Ihmisen pitäisi juoda vettä 2-3 litraa päivässä ja urheilijan vielä lisäksi 1 litra / tunti. Joskus huomaan, että ainoa päivän aikana nautittu vesi on puolen litra pullo vettä ja tähän pitää ehdottomasti saada muutos! Koetan syödä puhdasta ruokaa ilman keinotekoisia proteiineja ja lisätä kasviksia ja hedelmiä ruokavalioon, koska ravinnosta saadut vitamiinit imeytyvät tabletteja paremmin. Tosin vitamiinia myös pillereinä ja erityisesti D-vitamiinia talvikuukausien aikana. 10 hyvää syytä juoda enemmän vettä.

4. Teen kehonhuoltoa säännöllisesti. Kehonhuoltotunnit ovat tähän erityisen käteviä erityisesti viikkoa ennen kisoja, mutta otan hierontarullan useammin esille myös arkena treenien jälkeen, jotta palautuminen olisi maksimaalista. Olen päättänyt tehdä jumiutuneisiin lihaksiin rullaus - venytys - rullaus -setin, koska tämä näyttäisi sopivan kropalleni todella hyvin. Koetan myös venytellä enemmän ja luoda vähemmän mulkoilevia katseita Bodybalancessa, vaikka tämä ei olekaan oma hittilajini.

5. Koetan rentoutua ja vähennän stressiä. Asiat ovat juuri niin stressaavia, kuin miten niihin itse suhtautuu ja otan ensi vuoden rennommin kuin edellisen. Heitän myös nämä aikaisemmat lupaukset nurkkaan, jos revin niistä pätkääkään stressiä ;) Vaikka kilpailenkin niin teen sen oman hyvinvoinnin, motivoinnin ja hauskuuden kannalta ja jos jokin asia alkaa tökkiä niin sitten teen aivan jotakin muuta.

Ihanaa alkanutta vuotta 2015!

Syväkyykky niin, että kantapäiden alla on pienet kiekot helpottamassa tasapainoa. Jalkaterät laitetaan hieman ulospäin ja polvet samaan linjaan. Teen liikkeen melko pienillä painoilla, jotta liike olisi puhdas ja polviin ei tulisi suurta rasitusta.  

Karon kyykkäys sujuu vielä tässä vaiheessa hymyssä suin :) Morsiuskuntokuuri vaikuttaa mielenkiintoiselta ja treeni on aina mukavampi tehdä yhdessä.

Viime jouluna saadut ihanat pörröiset Uggit ovat olleet lempparijalkineeni kovien pakkasten aikana. Kentzu parka on aivan loppu ja kyllästynyt lapasiin, tonttulakkiin, laseihin ja muihin asusteisiin...silti oli ihan pakko :D Yksi tämän joulun suosikkilahjoista oli hopeinen papuketju, joka sopii moneen tilanteeseen.

Sain lahjaksi myös Leaderin raakasuklaapaketin ja suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Raaksuklaa on yksi maailman ravinnerikkaimmista aineista sisältäen 1200 eri ainesosaa! Eli vähentään verisuonten tukoksia ja mieliala kohoaa kohisten: Suklaassa on eroja. Raakasuklaata voi myös tehdä itse ilman valmispakettia ja pitää vain hankkia nämä aineet: Näin valmistat raakasuklaata.

Kävin pelaamassa heti uuden vuoden jälkeisenä viikonloppuna Mikkelin kansalliset. Jalka ei liikkunut oikein toivotusti, mutta onnistuin jollakin konstilla tuomaan mukana kultaa ja hopeeta. Samalla päätin vetää koko seuraavan viikon kovaa punttia, koska nyt siihen on vielä mahdollisuus.

Taktiikkaa, psykologiaa...ja vähä syksyistä fiilistelyä

Miten pelistrategioita ja -taktiikoita luodaan? Olen tarkastellut omia vastustajia ja junnuja, että miten eri tavalla lähdemme otteluun. Pelaajat voisi jakaa karkeasti vaikkapa näihin kategorioihin:

1. pallon siirtelijät:  ajatellaan mihin palloa kannattaa lyödä, tekniikka ja liike voi kärsiä tästä
2. ulospäinpelaajat:  lyönnit näyttävät kauniilta, mutta eivät ole välttämättä kovin tehokkaita
3. tekniikkakeskeiset: kerrataan tekniikka jokaisen epäonnistuneen lyönnin jälkeen että miten olisi pitänyt lyödä. Tällöin saatetaan märehtiä liikaa epäonnistumisia.
4. voittokeskeiset: mielessä pyörii jatkuva itsensä tsemppaaminen jokaisen pisteen jälkeen, jolloin liikkuminen on hyvää mutta lyönnit eivät välttämättä ole kauniita.

Usein ahdistetussa pelitilanteessa tulee fiilis, että mitä mä nyt teen ja en löydä vastustajan heikkoa kohtaa. Pelien jälkeen kuulee usein sadateltavan heikkoa korvien väliä, vaikka vika voi olla myös tekniikassa tai liikkumisessa. Julkisuudessa puhutaan paljon, että suomalaisessa urheilussa pitäisi olla enemmän henkistä valmennusta ja usein tuntuu, ettei se olisi pahitteeksi tällaiselle harrasteurheiljallekaan, mutta miksi urheilupsykologilla käymiseen on niin suuri kynnys? Elina Väisänen neuvoi joskus että parasta mitä voit junnulle opettaa on opettaa hänet ajattelemaan itse. Mutta kukahan hemmetti opettaisi minua ajattelemaan? Ja miten omaa taktista ajattelua voisi itse edes kehittää?

Urheiluamatöörinä ajattelen, että on hyvä lähteä liikkeelle omista taidoista ja tiedostaa missä olen hyvä ja mikä osa-alue kaipaa enemmän kehitettävää, jotta en lähtisi kokeilemaan sellaisia lyöntejä joihin tekninen osaaminen ja liike ei vielä riitä. Pattitilanteessa tulee usein pelattua liian vaikean kautta kun joutuu pelaamaan "kaikki tai ei mitään" -taktiikalla. Toinen tärkeä seikka on pohtia missä vastustaja on hyvä ja missä hänellä on kehitettävää ja sen jälkeen luon jonkun hataran pelistrategian.

Tämän jälkeen päässä alkaa pyöriä taktisia ajatuksia, tsemppaamista, kritiikkiä jne. ja olisi mielenkiintoista tietää muiden pelaajien ajatuksia pelitilanteiden aikana. Itse käyn keskustelua tyyliin: älä lyö tuonne, heti liikkeelle kun pallo osuu vastustajan mailaan, kokeilenpa tuota lyöntiä... Kuulin jostakin, että pelaajan tulisi vaipua "flow-tilaan", jossa koko keskittyminen on pelkästään pelissä ilman ylimääräisiä ajatuksia, jolloin pelaaja ei edes näe pelikentän ulkopuolelle. Sanotaan näin että tämä tapahtuu itsellä hyvin hyvin harvoin, joten siinä on paljon kehitettävää :D

Tein lyhyen haastattelun, että mitä sulkapalloilijan päässä liikkuu pelitilanteessa ja kysyin kolme kysymystä:
1. Mikä on heikoin kohtasi pelaajana?
2. Miten luot pelitaktiikan ennen peliä?
3. Mitä ajattelet kentällä?

Ville Lång / ÖIF: 1. nopeus 2. oman fiiliksen ja kunnon mukaan 3. ajatuksia pyörii päässä hyvin laidasta laitaan. Osa jopa peliin liittyviä.

Johanna Kelavuori, SaSu: 1. hermostuminen 2. En luo taktiikkaa ennen peliä 3. teen kaikkeni voittaakseni, mutta jos häviän niin olen tehnyt parhaani.

Sonja Pekkola / TS: 1. innostun uusista treeneistä, mutta en jaksa treenata samaa asiaa kauan. Sama pätee myös lihashuoltoon...minkä vuoksi kaipaan usein jäitä ja Mobilatia turnauksissa. 2. pelitaktiikan luon hallin, fiiliksen ja vastustajan mukaan. 3. koetan päästä keskittyneeseen tilaan, jolloin en mieti ulkoisia häiriötekijöitä. Tällöin pelaan vapautuneesti ja osaan nauttia pelaamisesta.

Jussi Isoperkkiö / LaVe: 1. välillä ehkä liian innokas 2. yritän yhjentää mieleni ja lähteä pelaamaan omaa peliä 3. en ajattele mitään. Joka palloon kun keskittyy täysillä niin hyvä.

Yhteenvetona huomaan, että peliin lähdetään melko rennosti ja varmaan tämän vuoksi kyseiset pelaajat ovat pärjänneet hyvin pelikentillä. Useat pelaajat ovat sitä mieltä, että pienet arkipäivän breikit omasta rakkaasta lajista ovat henkisesti tärkeitä, ettei ote mailasta kiristy liikaa ja sitten taas pelatessa keskittyminen on helpompaa. Välillä on hyvä paistaa iso pino lettuja, käydä ulkoiluttamassa koiraa, tavata kavereita tai katsoa telkkaria punaviinin tai limpparin kera. Mukavaa Joulun odotusta:)

Ylhäällä: Ville Lång, ÖIF ja Johanna Kelavuori, SaSu. Johannan Kuva: Mikko Hassinen. Alhaalla: Sonja Pekkola, TS ja Jussi Isoperkkiö, LaVe

Ihanaa, kun saadaan ehkä valkea Joulu <3

Savon Sulan pikkujouluja...ja vähä JySSin Tähtikisoja

Hyvää pikkujoulukautta näin alkajaisiksi:) Savon Sulka juhli pikkujouluja keilailun merkeissä Rauhalahti Bowlingissa ja porukan kilpailuhenkisyys tuli hyvin esille kuunnellessa viereisten ratojen riemunkiljahduksia. Parhaan tuloksen keilasi Lauri Helminen tuloksella 194... Pikkasen meinattiin masentua Empun kanssa vieteisellä radalla :D Ja sen jälkeen tietovisailtiin, saunottiin ja laulettiin karaokea. Pikkujoulupähkinän nopein ratkaisu tuli Jonne Ripatilta ja tietovisojen voitot menivät Jari Nissiselle, sekä Harri Helinille ja Keijo Junnonaholle. Lopuksi oli perinteinen lahjojenjako eli jokainen, joka oli tuonut parin euron lahjan mukanaan, sai poimia säkistä lahjan itselleen. Tässä on muutamia kuvia SaSun pikkujouluista:

Viereisellä kovatasoisella radalla Marko Kelavuori keskittyy suoritukseen.

Ylhäällä: tytöt ratkaisevat pikkujoulupähkinää ja oikeinhan se lopulta meni. Harri ja Jonne odottavat vuoroaan keilaradalla. Alhaalla: selfie kaadon jälkeen, Keijo Junnonaho ja Jari Nissinen kovan keilakisan tiimellyksessä.

Karaoken vuoro:) Laulajina ylhäällä: Tommi ja Antton, sekä Salla. Alhaalla: Emilia ja Marko, sekä Jonne tulkitsemassa Yön biisiä.

JySSin Tähtisoissa oli melkoinen hulina, sillä pelaajia oli saapunut paikanpäälle JySSin sivujen mukaan jopa 217 hlöä ja otteluita pelattiin 420 kpl! Siinä on ollut kisajärjestäjillä tekemistä ja järjestelyt sujuivat moitteettomasti. Kiitokset järjestäjille joustavasta pelien aikatauluttamisesta ja pisteidennäyttäjiä löytyi aina tarvittaessa. Toivossa on nyt hyvä elää, että saisimme Tähtikisat Kuopioon ensi vuonna...hakemus on vetämässä ja nyt sormet ja varpaat pystyyn sen suhteen :)

Omat kisat menivät aika kivasti ja jokaisessa pelissä (paitsi mixtin finaali) oli pitkää palloa ja kovaa vääntöä. Pakko se on olla  kahteen hopeaan tyytyväinen, koska matkan varrelle sattui pari todellista yllätysvoittoa...vaikka voittoahan sitä aina tietysti tavoitellaan. Eniten jäi kaivelemaan yksi minun eräpallo kaksarin finaalissa, joka pyörähti väärälle puolelle verkkoa ja harmitti ettei lopulta sitten päässyt vääntämään kolmatta erää. Ja tulihan tuo valkon kaksarikin viimein testattua. Noh, ensi kerralla sitten:) Kiitokset erityisesti juuri kaikille Etelä-Suomesta saapuneille naispelaajille, koska en muista milloin näillä leveysasteilla olisi ollut näin hyvät naisten luokat! Tämä oli minun viimeinen turnaus vuotena 2014 ja nyt joulutauolle seuraavaksi:)

Tarkemmat tulokset JySSin kisoista ja alla tunnelmia kisoista. Hyvää Joulun odotusta!

Tunnelmia ja jännitystä Joukkue SM-kisoissa...ja vähä kahvia

Täytyy myöntää, että nyt on hieman kulunut aikaa viime kirjoituksesta ja viime viikot ovat hurahtanut duunin ja muiden kiireiden merkeissä. Joku on jopa voinut kuvitella, että olisin ollut pettynyt kauden kohokohdan eli Joukkue SM-kisojen suorituksiin, koska kirjoitusta ei ole kuulunut. Asia on onneksi päinvastoin, sillä saavutimme sen mitä lähdimme hakemaan :) Saavuimme Emilian kanssa jo perjantaina Helsinkiin ja koko menomatka oli yhtä räpätystä ja käkätystä, koska olimme odottaneet reissua pitkään. Ja menimme jopa poikkeuksellisen ajoissa nukkumaan, koska pelipaikalla tuli olla jo kasin jälkeen ja en tunnetusti ole mikään varhainen lintu noissa aamupeleissä, mutta onneksi pelipaikalla myytiin kahvia puolen litran mukeissa.

Jännitys oli valtaisa, koska olimme laskeneet kaiken sen varaan että kaadamme Puistolan Urheilijat, joten kaikki kortit lyötiin pöytään heti ensimmäisessä pelissä. Sanotaanko näin, että ellei Keijo Junnonahon verkonkautta lyöty ottelupallo olisi pudonnut Henrik Hakulisen puolelle niin olisimme tulleet maitojunalla kotiin...niin täpärällä tuo voitto oli, mutta voitto kun voitto. Muut pelit olivat myös tiukkoja, sillä Harrilla oli vaikeaa ensimmäisessä pelissään vaikka hän hoiti sen kunnialla kotiin, naisten kaksarit ja neluri hävittiin, joten kaikki toivo jatkopaikasta oli mixtin varassa. Vastustaja kaatui kolmannessa erässä, joten  pelit alkoivat hienosti ja jokainen sen jälkeen voitettu peli tai erä oli meille vain plussaa. Vaikka tappioiden lisäksi hienoja taisteluita mahtui matkan varrelle niin siihen ne voitot sitten jäivät ja joissakin pelien jälkeen jäi vielä strategista puitavaa...kuten usein joukkuekisoissa käy.

Lauantaina käytiin sitten Emilian ja Jennin kanssa Virgin Oilissa syömässä ja melkein jo ennenaikaisesti juhlistimme SM-jatkopaikkaa, vaikka tiesimme että toki PuiU voi hyvinkin voittaa vielä jonkun kovan joukkueen. Tästä piti silti ottaa ilo irti, sillä meidät oli etukäteen spekuloitu jäävän ilman voittoja;) Toiseksi jännimmät paikat koettiinkin sitten sunnuntai-iltana, kun PuiU - Tapion Sulka oli tilanteessa 2-3 ja hetkittäin näytti, että PuiU pelasi naisten neluria todella vahvasti. Peli kuitenkin meni TS:lle ja ottelu ratkesi ennen sekanelinpeliä, joka jätettiin lopulta pelaamatta.

Kaiken kaikkiaan sulkapallon Joukkue SM on ihan mahtava kisa, jossa voisi olla myös kaupallista potentiaalia pienellä markkinointipanostuksella. Kentän laidalta kuuli useita kommentteja tähän liittyen: "tämä on vuoden paras kilpailu", "sitä aina unohtaa miten huippu tunnelma kisoissa voi olla" jne. Katsomossa istui monta vanhaa ja nykyistä legendaa, kuten tämän päivän Suomen kärki Ville Lång, Eetu Heino ja Sonja Pekkola, jotka eivät päässeet pelaamaan kansainvälisten kisojen takia.

Tarkemmin pelit on nähtävillä täällä: Joukkue SM tulokset.

Meillä taas treenit jatkuvat tarkkuharjoitteilla ja päätin pakottaa itseni lenkkeilemään loppuviikosta, jotta koirakin saisi ulkoilmaa. Muistakaahan seuran jäsenet, että Savon Sulan perinteistä pikkujoulua juhlitaan 29.11. Ja käykäähän lukemassa juuri ilmestynyt Sulkapallolehti :)

Halli aamulla klo 8.00...tuonne kylmään ja kolkkoon halliin pitäis kohta mennä pelailee :o

Finland Tennis Clubin kahviosta sai mahtavan puolen litran Juhlamokan 2 € hinnalla! Tuntui oikein hyvältä mennä tuon mukin jälkeen lämmittelee :)

Ratkaiseva matsi PuiUa vastaan. Edessä Harri Helin syöttää lyhyen syötön Julius Von Phalerille ja seuraavalla kentällä on alkamassa aivan järkyttävä ottelu Keijo Junnonaho - Henrik Hakulinen

Ylhäällä Emilia pelikassien keskellä :D Oikealla viimeinen ja ratkaiseva mixti PuiUa vastaan eli Julius Von Phaler - Sara Tuomala vastaan Maija Dahlberg - Miikka Väisänen. Alhaalla vasemmalla Iiro Kokko Drivesta tui katselemaan pelejä ja istuu penkillä Harri Helinin ja Tatu Näsäsen kanssa. Alhalla oikealla Jonne Ripatti pelaa Henri Aarniota vastaan.

Savon Sulkaa ennen edustamani seuran Tapion Sulan väkeä. Edessä Aki Kananen, joka jopa myönsi lukevansa tätä mun blogia: "sähä reenaat iha hirviästi". Treenaisinkin...tämä viikko on nimittäin mennyt lahjakkaasti lorviessa, mutta nyt on syytä palata taas normaalirytmiin.

Ylhäällä vasemmalla pelataan neluria Väisäesn Minnan kanssa (kuvaaja: Mika Heinonen Sulkapalloliitto) ja oikealla olen lähdössä pipo päässä ulos. Alhaalla vasemmalla otettiin Jonnen kanssa selfie ennen kaksareita...En tiedä mistä tuota energiaa riitti tuona viikonloppuna, sillä pelattiin  Tatun ja Jonnen kanssa paljon erilaisia treenipelejä pelien välissä! Oikealla alhaalla Harria selkeästi harmittaa jokin hävitty pallo ja itsestäni tuolla takana...en suoraan sanottuna tiedä mitä tuossa tapahtuu :D Pitää ilmeisesti hieman treenata tuota rystykulmaan liikkumista lisää...

Helsingin kävelykadulla lauantaina kun mentiin Empun ja Jennin kanssa Virgin Oiliin syömään :)

Perhosia vatsassa joukkue SM-kisojen odottelusta... ja vähä häröilyä kotikisojen kahviossa

Joo-o...alunperin oli tarkoitus kirjoittaa pitkä stoori Savon Sulan kotikisoista. Nyt sitten kumminkin kävi ne perinteiset eli olen ollut kisojen jälkeen ripustamassa pelikenkiä naulaan ja tekemässä pelikassissista sitä kuuluisaa nuotioo jo parin viikon ajan. Ja jos joku on maininnut jossakin blogissa tai missä tahansa sulkapallon niin tuo nettiselaimen yläkulmassa olevaa ruksia on käytetty. Eli lyhyesti tiivistettynä: kisat meni niin päin prinkkalaa (yhtä mixtiä lukuunottamatta) kuin olla ja voi...en tiedä minkä takia kaksarit jännitti niin paljon etten pystynyt keskittymään peliin ollenkaan ihan kuin koko maailma olisi seurannut jotain Ulla Santin kaksaria studentian laitakentällä. Jep kuullostaa typerältä näin jälkikäteen...Jos joku haluaa katsella tuloksia Tournamentista niin oleppa hyvä: www.tournamentsoftware.com. Minä en niitä enää katsele :D

Anyway, kisoista on nyt palauduttu niin henkisesti kuin fyysisestikin ja lopussa on muutamia kuvia Savon Sulan kisojen tunnelmista. Kahvio oli oikein onnistunut ihanien leipomisten ja mahtavien asiakkaiden ansiosta ja suuret kiitokset Sallalle, Susannalle, Mintulle ja Jarille kahviossa hyörimisestä -ja Empulle tietenkin:) Kiitokset myös pääyhteistyökumppaneille: Jungheunrich lift truck Oy, Pohjois-Savon kylmätekniikka, Tenniskeskus Rauhalahti, Kunnonsali Fressi, Prisma, Apacs ja muille yhteistyökumppaneille: Specsavers Kolmisoppi, KP Hius ja kauneuskeskus Kolmisoppi, White Hair, Sokos, Budget Sport, Stadium, Halpahalli, Savon Sanomat ja Savon Voima. Kiitokset myös kaikille mukana kisojen järjestämisessä mukana olleille, sillä ilman teidän apua kisat eivät olisi onnistuneet.

Tällä viikolla olemme treenanneet ahkerasti nelinpelejä ja Miikka on vetänyt kilparyhmä 1:lle hyökkäystreeniä, jossa tärkeimpänä ajatuksena on verkolle nousu hyvästä paikasta lyödyn smashin jälkeen. Smashiä lyötiin sekä ristiin että suoraan ja erityisesti naisten pelissä hyvän hyökkäyspaikan saaminen on avainasemassa, koska palautus tulee usein joko nopeana ristiin tai tarkkana pysäytyksenä verkolle. Eli seuraavaan palloon on mahdotonta ehtiä, jos smashiä lähtee paukuttamaan huonosta hyökkäyspaikasta. Lauantaina on sitten totuudenhetki, että miten näitä hyökkäyspaikkoja pystytään rakentamaan...Eli silloin on vihdoin kauan odotettu joukkue SM ja nyt pitää saada kunnon killerifiilis jännityksen sijaan!

Kuten kirjoittelin aikaisemmin niin Savon Sulka (Kuopio-Siilinjärvi) on mukana kisoissa taas 17 vuoden tauon jälkeen ja lähdemme altavastaajna haastamaan Suomen parhaita pelaajia. Toki olisi mukava olla kisoissa myös vuoden päästä, joten aiomme taistella viimeiseen saakka ettemme putoaisi heti takaisin divareihin. Lauantaina meillä on ensimmäisenä vastassa Puistolan Urheilijat, jonka jälkeen suomenmestarit ESB, ÖIF ja niin edelleen...Joukkue SM-tuloksia voi seurata täältä: www.tournamentsoftware.com. Joukkue SM-kisoihin nouseminen on vaikuttanut koko sulkapalloporukan yhteishenkeen todella paljon ja voin vilpittömästi sanoa, että joukkuehenki on nyt parempi kuin koskaan aikaisemmin. Olette olleet viime aikoina aivan mahtavia treenivastuksia ja pidetään tämä yllä kävi miten kävi. Tää on biisi on omistettu meidän huikeelle joukkueelle just nyt: www.youtube.com!!

SaSun porukkaa. Ylhäällä: Keijo Junnonaho, Mikko Hassinen ja Tuomas Toivanen. Oikealla: kultamitalit kotiin kerännyt Johanna Kelavuori. Alhaalla A-luokan mixtin finaali ja onnea jälleen Miikkalle ja Maijalle voitosta :)

1-joukkueen uusi vahvistus ja tulevaisuuden tähtipelaaja Jonne odottelemassa pelien alkua.

Kuvassa menestyksekkään kahviomme antia ja kiitokset Sallalle ja Johannalle leipomisesta. Nämä tekivät niin hyvin kauppansa, että hyvä että kerkesi maistiaisia ottaa... Alhaalla: Sain kukkia piristykseksi huonosti menneiden kaksareiden jälkeen. No kyllähän tämä piristi ja kukat ilostuttivat myös kahvion asiakkaita viikonlopun ajan. Ajattelin, että niitä tulee katseltua enemmän jos ne ovat hallilla sillä kotona ei tullut paljoa oltua tuona viikonloppuna :)

Paluu arkeen ja kovan treenaamisen pariin. Miikkan treenejä odotellessa...huhhuh...