Mikä on todellisuudessa fitnessurheilua? Fitness vs. sulkapallo

Viime viikonlopun Nordic Fitness Expo on puhuttanut lehdistössä sen verran, että minunkin on pakko pohtia tätä aihetta ääneen. Erityisesti lehdistössä on noussut esiin lääkäri Pippa Laukan vahva mielipide hänen ammatin tuoman kokemuksen pohjalta (pippalaukka.fi/bikini-fitness) ja hän jopa kutsuu fitnestä nykyajan syömishäiriöksi (pippalaukka.fi/syomishairio-fitnessurheilu)! Kilpaurheilijana ymmärrän kyllä miksi laji viehättää ja itsekin olen hetken häivähdyksen verran miettinyt, että olisikohan minusta haastamaan itseäni tuolla tavalla. Fitness on muotia, se on kaunista täynnä upeita kuvia bikineissä jostain aurinkorannoilta syömässä kanaa, munanvalkuaisia ja salaattia rasioista, koska pitää meal-prepata. Siis wow!

Tykkään itsekin syödä terveellisesti, koska ruoka, harjoittelu ja lepo ovat treenaavan ihmisen pyhä kolminaisuus, joita ilman on turha haaveilla minkäänlaisesta kehityksestä. Silti kisadieetti ja käänteinen kisadieetti kuullostavat melkoiselta hullun hommalta, varsinkin jos ennen kisapäivää ei saa edes juoda vettä 24 tuntiin (iltalehti.fi/fitnessvoimailu) ja keho täytyy nälkiinnyttää, jotta lihakset saadaan esiin (se erilainen fitnessblogi/nalkiintyminen)! Toisaalta joku varmasti myös ajattelee, että on ihan sulaa hulluutta pelata kahdeksan sulkapallopeliä yhden päivän aikana ja yrittää närppiä jotain leipää ja banaania pelien välissä. Joskus on nimittäin käynyt niin, että en ole ehtinyt ruokailemaan kunnon ateriaa minkään pelien välissä tai ruoka ei ole yksinkertaisesti mennyt alas heti edellisen pelin loputtua. En voi edes kuvitella, että miten paljon fitnessurheilija joutuu selittelemään syömisiään työpaikan lounastauoilla, sillä joudun usein itsekin perustelemaan että miksi ruokavalioni ei koostu lenkkimakkaroista ja lihapiirakoista. Mielestäni terve sielu asuu terveessä ruumiissa ja tämän vuoksi myös treenaaminen on ihanaa, eikä pakonomaista.

Monet fitnessin puolestapuhujat kutsuvat sitä elämäntavaksi ja liputan itsekin terveellisen elämäntavan puolesta. Mielestäni kaikkeen hyvin fyysiseen kilpaurheiluun liittyy jonkinlainen elämäntapa, koska treenaaminen ja kisaaminen vievät paljon aikaa ja vaativat uskomatonta tahdonvoimaa juuri silloin kun kukaan ei ole katsomassa. "It matters how you train in shadows, to be able to stand in the spotlight". Mutta toisaalta fitness vaikuttaa kaikkeen mitä ihminen tekee vuorokauden aikana ja etenkin kisadieetillä näyttäisi siltä, että kisaaja ei mieti juurikaan mitään muuta kuin ruokaa, treeniä ja jaksamista. Itse ainakin palaisin nopeasti loppuun, koska elämässä on muitakin osa-alueita kuin kilpaurheilu ja syöminen. Entä miltähän jostakin teini-ikäisestä fitnessurheilijasta mahtaa tuntua kisojen jälkeinen lihominen? Itseäni kyrsis ainakin.

Tälle samalle teinille voisi tulla myös harmia myöhemmällä iällä lasten hankkimisen aikaan joko lasten saannin hankaluutena tai osteoporoosin merkeissä. Toki sitä ennen tulisi taltuttaa pitkä syömishäiriökierre ja ottaa parit piikit naamaan, koska alhainen rasvaprosentti on aiheuttanut ennenaikaisia ryppyjäkin. Eli jos olet fitnessurheilija niin vaihdappa lajia ja kokeile jotain sellaista, missä mitattavat tulokset eli pelattavat pisteet merkkaavat, eikä jonkun mielipide johon vaikuttaa Instagramin seuraajien määrä, ihomaalin laatu, kuuluisa nimi, etupose tai käden heilautus. Saat vastalahjana hypyistä ja tömähtelyistä johtuen vahvan luuston, hyvän kunnon, vahvan ja jäntevän kropan ja paljon virtaa arkielämään. Parasta lajissa on se, että siihen ei tarvita mittavaa määrää kalliita varusteita! Työmatkoilla voi pirauttaa kaverille toisella paikkakunnalla ja käydä läiskimässä paikallisen seuran vuorolla.

Käy hyvä ihminen kokeilemassa sulkapalloa! Voit huoletta mennä hallille pieruverkkareissa tai niissä vimpan päälle kuteissa, kun niillä ei ole tuloksen kanssa mitään merkitystä! Siitä huolimatta joudut treenaamaan sen miljoona tuntia ja tekemään jokaista lyöntiä yli 10 000 toistoa, jotta se menee edes vähän sinnepäin. Ja sitten jos satut loukkaantumaan niin aloitat taas alusta. Tekniikan lisäksi toki olet luonut myös kesän aikana vahvan peruskunnon, käynyt säännöllisesti puntilla, juossut rappuja, tehnyt loikkatreeniä, ketteryystreeniä, verkkotreeniä, hyökkäystä, puolustusta, pohtinut strategiaa ja katsonut maailmanluokan pelaajien pelejä hidastettuna ja nopeutettuna...hävinnyt välillä pystyyn ja lopettanut ja aloittanut taas. Ja lopulta saat palkinnoksi urheilusukat A-luokan voitosta. Noh, ehkä vähän liioittelin...

Eräässä kisassa epäonnistuin kaksinpelissä oikein viimeisen päälle ja uhosin ääneen lopettavani lajin tämän vuoden sisällä ellen opi syöttämään kaksinpelin syöttöä uudelleen (kyynärpääleikkaus aiheutti tekniikkavian ja aloitin uudelleen). Pelikaverini kysäisi minulta: "aloitatkos sinä sitten sen fitnessurheilun sulkapallon jälkeen?" Ja vastaan käsi sydämellä, että en missään nimessä aloita.

P.S. 

Tulkaa katsomaan Savon Sulan kisoja tulevana viikonloppuna Kuopion Yliopiston Studentialle! (Pelien aikataulut: badmintonfinland.tournamentsoftware.com) ja tervetuloa kokeilemaan lajia pelivuoroille: www.savonsulka.net.

Sen verran minusta löytyy kumminkin fitnessiä, että rakastan kaikkia huippuja motivaatiositaatteja, napit korvilla täysiä treenaamista ja Rocky Balboaa ;)

Kuvia tältä kaudelta:) Ylhäällä: Oulun kisojen jälkeistä fiilistelyä. Alhaalla: joku treenejä ennen otettu teinipeiliselfie ja Varkauden kisoista miesten valion finaali: Miikka Väisänen saa kovaa kyytiä Kasper Lehikoiselta. Muistakaa laittaa pelikuviin #helppolajialoittaa #savossasulkaa @sulkapalloliitto sillä Suomen Sulkapalloliitto arpoo, jonkun ihan huipun palkinnon kuun lopussa! Ja mahdollisuudet voittaa on melko suuret, koska kuvia ei ole postattu vielä kovinkaan paljoa ;)

Päivän ruokavinkki: lihaniekan makkarat, joissa on lihapitoissuus 90 %, joten rasvaakaan ei ole paljoa. Ja on muuten parempia kun fitnesstyyppien suosimat kalkkunanakit! Löytyy hyvin varustettujen kauppojen hyllyiltä: www.lihaniekka.fi

Sulkapallo - maailman hauskin aerobinen on helppo laji aloittaa!

Tunnustan rehellisesti, että aloittaessani sulkapalloharrastustani vuonna 2004 halusin ennen kaikkea pudotttaa painoa. Tämä tosin oli ulospäin näkyvin terveysongelmani, sillä kuntokin oli mitä oli ruokailutottumuksista puhumattakaan. Ja kun asiaa pohtii niin kilot ovat pienin paha liikkumattomuudesta, joka suomalaisilla johtaa usein 2-tyypin diabetekseen, osteoporoosiin tai sydän- ja verisuonitauteihin sairastumiseen. Silti lenkkeily ei motivoinut minua pätkääkään, joten koetin keksiä hauskemman tavan tehdä tehokasta aerobista treeniä. Sulkapallo ei tietenkään ratkaise kaikkia liikkumattomuuden ja terveyden laiminlyönnin ongelmia, koska meidän jokaisen pitäisi joka viikko hengästyä ja hikoilla, tehdä lihaskuntoa ja täyttää puolet lautasesta kasviksilla. How simple is that!

Aloittaminen on usein tuskallista, aivan kuin juoksisi yhden pylvään välin kerrallaan. Onneksi sulkapallo kuuluu herrasmieslajeihin, jossa pelaajiin tasosta riippumatta suhtaudutaan kannustavasti. Onhan jokainen joskus aloittanut :) Parhaimmillaan uudesta lajista muodostuu elämäntapa, joka motivoi treenaamaan omaa tasoaan jatkuvasti ylöspäin. Tällöin mukaan saattavat hivuttautua, oheistreenit terveellisine ruokavalioineen, palautumisjuomat, treeniohjelmat ja välineillä hifistely. Lajia voi onneksi kokeilla todella pienellä panostuksella, sillä usealta sulkapallohallilta voi vuokrata mailan ja kengät, sekä ostaa palloja. Eikä harrastaminenkaan vaadi mahdottomia panostuksia, koska mailan, sisäpelikenkien ja sulkapallojen lisäksi tarvitaan pelikaveri ja koulun sali tai sulkapallohalli. Seuraan liittyminen tekee pelikavereiden, välineiden ja pallojen hankkimisesta helpompaa, mahdollistaa kisoihin ilmoittautumisen (jokaisen kilpailijan on kuuluttava seuraan), sekä tarjoaa pelivuoroja ja valmennusta. 

Haastattelin Savon Sulkaan UT-Sulkkiksesta siirtynyttä harrastepelaaja Riina Eklöviä:
1. Milloin aloitit pelaamisen?

Ollessani 5. luokalla UT-Sulkkikseen kuuluva talonmies alkoi vetämään sulisvuoroa koulun tiloissa ja  silloin liityin seuraan, sekä osallistuin lähialueen kisoihin.

2. Mikä sulkapallossa viehättää?

Monipuolisuus. On otettava huomioon monta asiaa pärjätäkseen ja aina löytyy parannettavaa. Lajiin ei vain pysty kyllästymään! Sulkis on kivaa pelasi sitä sitten tosissaan tai höntsäillen. Itse sovellun paremmin yksilö- kuin joukkulajeihin, vaikka nautin sekanelinpelin peluusta ehkä jopa enemmän kuin kaksinpelistä.

3. Millä varusteilla pelaat ja jouduitko hankkimaan uusia varusteita?
Tällä hetkellä pelaan Yonexin mailalla ja kengillä. Aluksi käytin yleissisäpelikenkiä, mutta pelin laatu  ja turvallisuus nousevat, kun satsaa lajikohtaisiin varusteisiin.

4. Mikä on ollut hankalaa / helppoa?
Kymmenen vuoden tauko valmennuksesta ja vähäinen pelaaminen näkyivät ja tauon aikana tarttuneista pelitavoista on ollut hankalaa päästä eroon. Muutettuani Kuopioon liityin Savon Sulkaan ja nyt olen lähinnä pelannut miesten kanssa, mikä on vaatinut itseltä uusia ulottuvuuksia. Pelitaidot ovat kehittyneet ja olen paikannut taidon puutetta peliin kuulumattomilla syöksyillä, koska en osaa antaa periksi. Koen olevani hyvä nopeissa palloissa ja sen vuoksi sekanelinpeli sopii minulle, varsinkin kun pääsee pelaamaan etukentällä.

5. Millaista tukea toivoisit seuraltasi?
Hiljaittain paikkakunnalle muuttaneena lähes kaikki tuntemani kuopiolaiset koostuvat Savon Sulan treenikavereista. Luin kesällä kauppatieteen pääsykokeisiin ja välillä oli kiva päästä tuulettumaan ja urheilemaan. Pojat tsemppasivat luku-urakassa ja uutena ryhmään tuleminen on ollut helppoa, kun on tuntunut kuuluvansa porukkaan alusta saakka.

6. Onko sinulla tavoitteita sulkapallon suhteen?
Sulkapallo on ykkösharrastukseni ja tulevien opiskeluiden ja töiden antaessa myöten myös kisaaminen olisi piristävää. Tosin siihen on tällä hetkellä pieni kynnys, sillä jokaisesta kisasta on lähtenyt mitali kotiin, eikä putkea haluaisi katkaista ;) Toivottavasti löytäisin SaSusta parin sekaneluriin, jotta tämä mitaliputki jatkuisi.

Kuten Riina kertoi, sulkapallo on helppo laji aloittaa ja seuraan liittymällä liityt samalla myös koko Suomen kattavaan sulkapalloperheeseen. Pelikassi on helppoa napata mukaan työ- ja opiskelureissuille ja käydä läiskimässä paikallisessa seurassa. Vierailevat tähdet ovat aina tervetulleita myös SaSuun. Siispä haastan kaikki sulkapalloilijat promoamaan tätä meidän rakasta lajia ja postaamaan kuvan Instagramiin, jossa näkyvät käyttämäsi pelivälineet ja vaatteet.  Käytäthän hästägejä: #helppolajialoittaa #savossasulkaa @sulkapalloliitto

Riina ennen treenejä #helppolajialoittaa #sulkapallo #savossasulkaa @sulkapalloliitto

Postaa itsestäni kuva pelivälineissä Instagramiin ja Facebookin profiilikuvaksi promotaksesi tätä meidän upeaa lajia! Voit käyttää hästägejä: #sulkapallo #helppolajialoittaa #savossasulkaa @sulkapalloliitto

Parhaat urheilukampaukset, yllätyspalkinto...ja vähä sm-kisatunnelmia

Täytyy heti aluksi kiittää Sulkapalloliittoa Vuoden Viestintäteko -tunnustuksesta tästä minun sulkapalloa harrastaville suunnatusta blogista. Tuolloin tuli taas pohdittua syvällisemmin, että mistä blogi sai alkunsa ja miksi ylipäätään kirjoitan ja kenelle. Aloitin alunperin kirjoittamaan, jotta saisimme mielenkiintoista sisältöä Savon Sulan seuran sivuille ja ohjattua kävijöitä vilkaisemaan tarjoamiamme vuoroja. Tarkoitus oli aktivoida tällä tavalla alueen sulkapallotoimintaa ja tuoda esille, että lajia harrastetaan muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. Kohderyhmänä minulla oli alunperin harrastepelaajat ja nykyään jotakin harraste- ja kilpapelaajien väliltä.

Olen käsitellyt aiheita, joiden tarkoitus on kehittää peliä tai fysiikkaa tavalla tai toisella ja tulin aikoinaan kirjoittaneeksi top 10 selitykset, miksi peli ei kulje. Yksi niistä sattui olemaan niinkin hupaisa kuin -hiukset ovat huonosti! Todellisuudessa tuskin kukaan syyttää tappiotaan huonosti laitettujen hiusten vuoksi ja selitys kuuluu kategoriaan kengät hiertävät, liukas grippi jne. jota kyllä kuulee hyvin usein. Ja uskokaa tai älkää, olen kuullut tämän lauseen jopa parilta miespelaajalta nimiä sen enempää mainitsematta :D  Miehillä tämä hiustenlaitto ehkä kallistuu Rafael Nadal -tyyppiseen valmistautumiseen, että kaikki täytyy tehdä samalla tavalla ennen kisoja, jotta peli kulkee. Naisilla taas hiusten täytyy a) näyttää hyvltä, ettei asiaa tarvitse ajatella ja b) niiden tulee pysyä kiinni, etteivät hikiset hiukset roisku silmille tai osu verkkoon tai palloon. Päätin hieman kysellä, miten kukin laittaa hiukset ja etsiä teille muutamia hiustenlaittovinkkejä.

Tarvitset pelireissulle mukaan jotakin näistä:

• minipullot shampoota ja hoitoainetta, sekä hiuksiin jätettävä hoitoaine
• ponnareita ja pinnejä (itsellä on invisibobleja ja pikkuruisia lenksuja lettien päihin)
• valkki
• mukavan tuntuinen panta (myös miehillä)
• hiuslakka
• muita muotoiluaineita: vaha, geeli, lämpösuoja, argan oil
• Tangle teezer tai joku muu harja ja kampa (luonnonharja oli kiva siihen asti kun koira söi sen)
• fööni, suoristusrauta, kiharrusrauta (kuuluu sarjaan "varmasti jollakin on", mutta kun ei ikinä ole)
• pyyhe (laitan tämän siksi, ettei se taas unohtuisi ensi vklop..käsipyyhepaperit ovat käyneet liian tutuiksi)

Nyt varmasti monet ymmärtävät pelikassini koon ja syyn, että miks se myös painaa kuin kasa tiiliskiviä. Letit ovat nyt erittäin muodikkaita niin pelikentällä kuin sen ulkopuolellakin Kim Kardashianin ja Kylie Jennerin ansiosta. Tässä ohje kuuluisaan lettikampaukseen: videovinkki-kim-kardashianin-lettikampaus ja tässä vielä muutamia mielettömiä urheilulettejä. Lisäksi bongasin SM-kisoissa kivoja nutturoita ja perusponnareita, jotka ovat aina yhtä näyttäviä ja helppoja pyöräyttää päähän nopeasti. Tosin itselle tuo nuttura on näistä vaikein, koska en saa sitä pysymään hyvin pelatessa ja näyttämään samalla muhkealta, sekä minun nutturaan tulevat pinnit kuluttavat hiusta aivan liikaa. Alhaalla on teille muutamia esimerkkejä treenihiuksista, sekä kuluvat kuukauden sulkapalloiluista. SM-kisojen finaalit voi katsoa uudelleen tästä ja vilkaise myös miesten nelinpelin viimeinen palloralli. Valitettavasti kaikki sulkapalloilun hienoudet, kuten rullat ja pelin nopeus eivät tule kokonaan esille videoiden välityksellä (edes maailmanluokan tasoisissa otteluissa). Siksi suosittelen lämpimästi käymään joskus paikanpäällä hörppäsemässä edulliset kisakahvit katsomossa ja ottamaan vinkkejä omaan peliin. Tämän vuoden kisakalenterissa huippukisoista on jäljellä Finnish Open 7.- 10.4. Vantaan Energia Areenalla.

Viime aikojen lempparitreenkampaus on matkittu suoraan Kim Kardashianiltal eli tehdään kaksi hollantilaista lettiä  vierekkäin taakse. Pidän kampauksesta, koska se sopii niin töihin, kouluun kuin treeneihin.

Hollantilaisen letin voi myös tehdä taakse suoraan tai vaikka vinoon yhdeksi suuremmaksi letiksi (kiitos Virpi ja Emppu). Alhaalla oikealla  Kerttu Keräsen treeniponnari.

Kisoissa olleita kampauksia. Ylhäällä vas. Noora Aholan lettiponnari ja oik. Minttu Rissasen suosima nutturakampaus. Alhaalla vas. Noora Nokkalan nätti pikkuletti ja ponnari yhdistelmä. Kesk. molemmin puolin päätä tehty hollantilainen letti, joka yhdistyy yhdeksi letiksi. Oikealla sattumalta räpsäisty kuva, jossa etualalla Mathilda Lindolmin ja kentällä Jenny Nyströmin nutturakampaukset.

Tunnelmia Kajaanista. Ylhäällä vas. Toni Kemppisen (ensimmäinen valmentajani sulkapallossa) vuosittainen visiitti suliskisoihin ja kyllähän tuo mies edelleen pelaa todella hyvin. Oik. Noora Nokkalan ja Johanna Kelavuoren peliä. Alhaalla vas. selfie Mika Nissisen kanssa, kesk. tunnelmia katsomosta. Oik. miesten valioluokan matsi, jossa voittajat Miikka Väisänen ja Toni Kemppinen etualalla.

SM-kisatunnelmia. Ylhäällä miesten kaksarin ja nelinpelin välieriä. Alhaalla Anton Kaisti pelin jälkeen, sekä kentällä Henri Aariota vastaa. Kiitokset muuten Aarniolle kisojen viihdyttävimmistä peleistä :)

Ylhäällä naisten semifinaalit vas. Nanna Vainio vs. Emilia Nyström ja oik. Hanna Karkaus vs. kisojen yllättäjä Tuuli Härkönen. Alhaalla Savon Sulkalais -väriä, kun Keijo Junnonaho ja Miikka Väisänen ottavat mittaa Jere Övermarkista ja Iiro Nokkalasta. Oik. pojat odottamassa pääsyä kentälle.

Kiitokset vielä kerran Sulkapalloliitolle Vuoden Viestintäteko -tunnustuksesta. 

Kilpapelaajien kilot mailanjännityksessä, lonkankoukistajien liikkuvuus..ja vähä muuta tuskailua

Pahoittelen parin kuukauden taukoa kirjoittamisesta ja syyksi voin sanoa rehellisesti, että peli ei ole kulkenut toivotulla tavalla, sekä on ollut kaikenlaista muuta hässäkkää ja siksi olen pitänyt hiljaiseloa blogin kanssa. Lähes vuoden tauko sulkapallosta on tuonut yllättäviä vikoja peliini: entistäkin huonompaa liikkuvuutta, kadotin pitkän syöttämisen taidon lähes kokonaan ja kävin huiskimassa parissa pelissä n. 15 syöttöä kentän rajojen ulkopuolelle (jesh!), ja nyt flunssa eliminoi mahdollisuuteni treenata kuluvalla viikolla. Täytyy silti pysyä positiivisena ja toivoa parasta tulevalta :)

Loukkaantuminen ja kuntoutus opettivat sen, että lihashuolto on tärkeä osa urheilijan hyvinvointia ja pieneltä tuntuvat harjoitteet voivat parantaa suorituskykyä huomattavasti. Olen ottanut perusrutineihini venyttelyn saunassa ja sohvalla tv:tä katsellessa, sekä huomannut selkeää kehitystä takareisien ja lonkankoukistajien venyvyydessä. Myönnän olleeni aina harvinaisen laiska venyttelijä ja tästä syystä kehitystä tapahtuu nopeasti aluksi. Kokeilin myös seuraavaa vinkkiä nilkkojen, lonkkien ja selän liikkuvuuden parantamiseksi ja aion poimia tästä jonkun liikkeen omiin arkirutiineihini. Tässä myös Jokerimaalivahtien treenivinkit lantion ja lonkan aktivointiin ennen varsinaisia treenejä.

Vaihdoin mailani pitkän ja tuskallisen harkinnan jälkeen Victorin Jetspeed S Ahmadiin, mikä on sekanelinpelaaja Tontowi Ahmadin nimikkomaila (maailmanranking 2. pari: Lilyana Natsir). Ihmetykseksi tämä kärkipainoinen ja joustava maila tuntui sopivan heti käteen, vaikka aikaisempi pelivälineeni oli hyvin erilainen. Ehkä mailan söpö oranssinpunainen väri sokaisi minut, että 'this is it' ja ainakin maila käy nyt yhteen huulipunani kanssa :D En voi siis laittaa pelini tökkimistä ainakaan välineiden piikkiin ja harvoimpa se vika löytyy muualta, kuin mailan pitelijästä. Tosin mainittakoon sen verran, että jouduin todellakin vaihtamaan mailat lennossa sillä minä valopää unohdin vanhat mailat jännitykseen Kuopioon ja avasin pelikassin vasta Tampereella :D Hupsis. Sain sitten laittaa mailan jos toisenkin jännitykseen, koska minä urpo jännitin ne vanhat mailat ihan turhaan. Jospa tästä jotakin oppisi...not. Tein kisojen ohessa mailanjännitysgallupin, että paljonko porukka laittaa kiloja mailaan. Itse olen käyttänyt n. 11 kiloa, joka näyttää olevan melko yleinen kilomäärä kilpapelaajien keskuudessa, joskin sieltä matalammasta päästä.

Mailanjännitysgallup (kg)

Heini Ihalainen 11
Iiro Nokkala 13
Noora Ahola 11
Keijo Junnonaho 9,5
Miikka Väisänen 10
Emilia Savolainen 10
Julius Von Phaler 12,5
Petri Hautala 13,5
Jussi Isoperkkiö 11
Jonne Ripatti 11,5
Linnea Vainula 11
Jesper Paul 13,5
Elina Niiranen 11,5
Tuuli Härkönen 11,5
Roni Lyytinen 14
Teemu Ekola 12
Jori Simola 13-13,5
Ulrika Syrjävaara 10,5-11
Mika Köngäs 12
Koen Ridder 15,5 as professional, now 14
Antton Kaisti 13,5
Raul Must 12-13
Mathilda Lindholm 10,5-11
Jenny Nyström 10,5-11
Joakim Persson 13-14
Nanna Vainio 13
Markus Heikkinen 12
Harri Helin 9,5
Kasper Lehikoinen keskijänteet 16-17, siitä seuraavat 14-15 ja uloimmat 12-13
Elina Väisänen 11-11,5
Aki Kananen 10,5 "mahd.löysä ku ei jaksa joka välissä jännittää"
Jani Markkanen 9,5 "jännitän mailat kerran vuoteen ja ne löystyy sopivasti 8 kg paikkeille"
Kalle Koljonen 13,5-14
Eetu Heino 13,5
Sonja Pekkola 12
Karoliine Hõim 12
Mathias Boe 15,5

Ylhäällä: Ihanat uudet Victor Jetspeed Ahmed -mailat, Alhaalla vas: proteiinipitoinen tortillapizza, jossa täytteenä kanajauhelihaa, kirsikkatomaatteja, jalapenoja, paprikaa, fetajuustoa ja päälle voi laittaa hieman rucolaa. Alhalla oik: suihkun jälkeen kotia kohti:)

Ylhäällä vas: tytöt joukkue sm-kisoissa. Valitettavasti nyt oli meidän vuoro tippua ja kevään 1-divareissa nähdään :) Iso kuva: Ilkka Nyqvist - Harri Helin jonka Harri voitti. Vas kesk: Jonne Ripatti ja Jussi Isoperkkiö SaSun pikkujouluissa, Vas alhaalla: Roni Lyytinen löi Tre kisoissa niin lujan smashin, että maila hajosi palasiksi. Kesk: tilannekuva Iiro Nokkalan pelistä. Oik: kuva ennen pelejä.

Kinkunsulattelua, mavea, syväkyykkyä...ja vähä uudenvuodenlupauksia

Jouluna tuli totaalinen nollaaminen sulkapallon suhteen ja pidin totaalisen treenitauon miltei kaikesta treenaamisesta. Mikäli ruokavalio koostuu suklaasta ja kinkusta niin valitettavasti urheilijat eivät välty lisäkiloilta sen paremmin, kuin muutkaan kansalaiset. Joten eipä tässä muuta kun pari kiloa pois ja takaisin treenaamisen pariin...Huomasin tosin, että moni muukin on ajatellut samaa koettaessani varata sulkapallokenttää tai mennessäni tekemään punttia! Aivan hirveästi porukkaa ja suosittelen käymään salilla muulloin kun 18-20 välillä, koska kaikki laitteet ovat jatkuvasti varattuja.

Torstain jalka- ja olkapäätreeni:

Maastaveto 3 x 10-12 (teen tän normaalisti selkäpäivänä, mutta salilla oli viimeksi tungosta..)

Syväkyykky levytangolla 3 x 10-12

Jalkaprässi 4 x 10-12, vuorotellen syväkyykky 4 x 10-12 (2 sarjaa putkeen ja tauko)

Etureidet 4 x 10-12 

Takareidet 4 x 10-12

vipunosto sivulle 4 x 10-12
pystysoutu alataljalla 4 x 10-12
pystypunnerrus ylös tangolla 4 x 10-12
3 erilaista vatsalihasliikettä

Tähän treeniin meni ihan luvattoman kauan aikaa, mutta ainakin liikkeet tuli tehtyä perusteellisesti hyvän sparrauksen ansiosta, kiitokset Karolle :) Ensi viikolla vähennän hetkeksi salitreeniä ja keskityn sulkapalloon täydellä höyryllä, kun ohjatut treenit alkavat taas pyöriä normaalisti.

Tein alkavan vuoden kunniaksi muutamia uudenvuodenlupauksia:

1. Ajattelen enemmän positiivisia ajatuksia. Olen huomannut, että kiukuisuus, väsymys ja negatiivisuus korostuu pimeinä talvikuukausina ja arkiaskareet tuntuvat normaalia raskaammilta -treenaamisesta puhumattakaan. Jos joku valittaa esimerkiksi säästä niin on helppo alkaa säestämään perässä, että "ompas kurja keli". Tämä onneksi toimii myös toisinpäin ja koetan edesauttaa positiivisen lumipalloefektin aikaansaamisessa:) Jokaisella on joskus vastoinkäymisiä, mutta siitä huolimatta Ihminen on juuri niin onnellinen kun millaiseksi itse elämän tekee. Uskon, että positiivisuus auttaa hyvän elämän rakentamisesssa ja oikeiden valintojen tekemisessä.

2. Lisään treenin laatua ja keskityn enemmän tekemiseen. Tämä on varmasti vaikea nakki, koska joskus saatan hölistä liikaa esim. viime viikolla spinnigissä :o Puhuminen sulkapallotreeneissä huonontaa aina todella paljon omaa suoritustani, joten koetan olla enemmän hiljaa ja keskittyä nostamaan omien treenien laatua.

3. Juon enemmän vettä ja syön enemmän kasviksia. Ihmisen pitäisi juoda vettä 2-3 litraa päivässä ja urheilijan vielä lisäksi 1 litra / tunti. Joskus huomaan, että ainoa päivän aikana nautittu vesi on puolen litra pullo vettä ja tähän pitää ehdottomasti saada muutos! Koetan syödä puhdasta ruokaa ilman keinotekoisia proteiineja ja lisätä kasviksia ja hedelmiä ruokavalioon, koska ravinnosta saadut vitamiinit imeytyvät tabletteja paremmin. Tosin vitamiinia myös pillereinä ja erityisesti D-vitamiinia talvikuukausien aikana. 10 hyvää syytä juoda enemmän vettä.

4. Teen kehonhuoltoa säännöllisesti. Kehonhuoltotunnit ovat tähän erityisen käteviä erityisesti viikkoa ennen kisoja, mutta otan hierontarullan useammin esille myös arkena treenien jälkeen, jotta palautuminen olisi maksimaalista. Olen päättänyt tehdä jumiutuneisiin lihaksiin rullaus - venytys - rullaus -setin, koska tämä näyttäisi sopivan kropalleni todella hyvin. Koetan myös venytellä enemmän ja luoda vähemmän mulkoilevia katseita Bodybalancessa, vaikka tämä ei olekaan oma hittilajini.

5. Koetan rentoutua ja vähennän stressiä. Asiat ovat juuri niin stressaavia, kuin miten niihin itse suhtautuu ja otan ensi vuoden rennommin kuin edellisen. Heitän myös nämä aikaisemmat lupaukset nurkkaan, jos revin niistä pätkääkään stressiä ;) Vaikka kilpailenkin niin teen sen oman hyvinvoinnin, motivoinnin ja hauskuuden kannalta ja jos jokin asia alkaa tökkiä niin sitten teen aivan jotakin muuta.

Ihanaa alkanutta vuotta 2015!

Syväkyykky niin, että kantapäiden alla on pienet kiekot helpottamassa tasapainoa. Jalkaterät laitetaan hieman ulospäin ja polvet samaan linjaan. Teen liikkeen melko pienillä painoilla, jotta liike olisi puhdas ja polviin ei tulisi suurta rasitusta.  

Karon kyykkäys sujuu vielä tässä vaiheessa hymyssä suin :) Morsiuskuntokuuri vaikuttaa mielenkiintoiselta ja treeni on aina mukavampi tehdä yhdessä.

Viime jouluna saadut ihanat pörröiset Uggit ovat olleet lempparijalkineeni kovien pakkasten aikana. Kentzu parka on aivan loppu ja kyllästynyt lapasiin, tonttulakkiin, laseihin ja muihin asusteisiin...silti oli ihan pakko :D Yksi tämän joulun suosikkilahjoista oli hopeinen papuketju, joka sopii moneen tilanteeseen.

Sain lahjaksi myös Leaderin raakasuklaapaketin ja suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Raaksuklaa on yksi maailman ravinnerikkaimmista aineista sisältäen 1200 eri ainesosaa! Eli vähentään verisuonten tukoksia ja mieliala kohoaa kohisten: Suklaassa on eroja. Raakasuklaata voi myös tehdä itse ilman valmispakettia ja pitää vain hankkia nämä aineet: Näin valmistat raakasuklaata.

Kävin pelaamassa heti uuden vuoden jälkeisenä viikonloppuna Mikkelin kansalliset. Jalka ei liikkunut oikein toivotusti, mutta onnistuin jollakin konstilla tuomaan mukana kultaa ja hopeeta. Samalla päätin vetää koko seuraavan viikon kovaa punttia, koska nyt siihen on vielä mahdollisuus.

Savon Sulka SM-joukkuekisoihin 17 vuoden tauon jälkeen!!! Ja vähä grillailua...

Nyt kerrankin tuntuu, että olen täysin sanaton enkä tiedä mitä kirjoittaisin. 1-divariturnaukseen lähti altavastaajajoukkue, jota ei noteerattu missään vaiheessa ennakkosuosikiksi. Vastassamme oli joukkueita, joissa A-luokan pelaaja ei välttämättä edes päässyt pelaamaan ellei riittäviä meriittejä löytynyt takataskusta. Meillä peluutettiin kyllä ihan jokaista joukkuelaista, jotta ratkaisupelaajat saivat lepotaukoja pelien välillä ja tärkeät matsit voitettaisiin. Peluutus oli yksi ratkaisevia tekijöitä, sillä jokainen täytti roolinsa enemmän kuin hyvin.

Tiesimme etukäteen, että joukkueemme miehet ovat vahvoilla, vaikka vastassa tulisi olemaan sellaisia nimiä kuin Jyri Aalto, Timo Eskelinen, Roni Lyytinen, Teemu Ekola, Tommi Saksa jne... Ja erityisesti hirvitti peli Harri Helin - Jyri Aalto. Jostakin hämmästyttävästä syystä Drive kuitenkin päätti peluuttaa Tommi Saksaa Harria vastaan, vaikka Jyri oli voittanut Harrin vuosi sitten näissä samoissa karkeloissa. Tietääkseni Tommi taas ei ole pystynyt vielä Harria voittamaan, vaikka tiukkaa vääntöä on toki ollut. Samanlaista ihmetystä koin naisten kaksinpelin kohdalla kun Drive peluutti Suvi Kalliota sen sijaan, että olisi laittanut entisen Savon Sulkalaisen Sari Roivaisen tositoimiin. Sari tosin pelasi nelinpeliä Ditte Mogensenin kanssa ja teki minusta ja Minnasta selvää jälkeä, vaikka taistelimme yllättävän terävästi heitä vastaan eräpistein 21-19 ja 21-18. Loppujen lopuksi voitimme toiseksi ennakkosuosikiksi tituleeratun Driven 4-1, vaikka vuosi sitten hävisimme heille samoilla lukemilla. Loppujen lopuksi meillä oli tiukempaa Porin Pyrintöä ja Lahti-Sulkista vastaan, jotka voitimme molemmat täpärästi 3-2.

Olimme siis finaalissa ja julkaisin jopa Facebookissa tästä tilapäivityksen, koska en uskonut että meillä olisi mitään mahdollisuutta voittaa Tampereen Sulkasetia. Roni Lyytinen oli voittanut edellisen kohtaamisen Harria vastaan JySSin kisoissa, Riina Mäkelä voittaisi kenet tahansa meistä naispelaajista ja nelinpelissä kaksikko Riina Mäkelä ja Sari Mikkonen olisivat meille aivan mahdottomia voittaa. Mixtiin luotin kuin kallioon ja epäilin, että miesten nelinpeli voisi tulla meille, vaikka Timo Eskelinen oli varmasti siinäkin pelimuodossa kova luu. Eli jos näin kävisi, häviäisimme 3-2.

Ensimmäinen yllätys oli, että Sulkaset peluutti Petri Moisiota! MUTTA... Tämä Petri Moisio olikin kovempi pelimies, kun olisin ikinä uskonut ja Harri oli toisesta erästä lähtien hätää kärsimässä. Moision salainen ase oli kämmeneltä lyödyt laakalyönnit ja räjähtävä smash jotka upposivat kenttään kerta toisensa jälkeen. Jotenkin tämä konkari sai silti veivattua voiton tahdonvoimalla kolmannessa erässä 21-19. Itse en nähnyt pelin loppua, sillä olin veivaamassa naisten nelinpeliä ja kärsimässä selkeätä odotettua tappiota. Hävityn ensimmäisen erän jälkeen satuin vilkaisemaan viereiselle kentälle, jossa oli menossa miesten nelinpeli ja taululla oli lukemat 20-9 Sulkasetin hyväksi! Sanoin Minnalle että nyt tämä meidän peli alkaa nollasta ja nyt muuten pelataan tosissaan. Se ei valitetavasti riittänyt, sillä 19-19 tilanteessa löin smashin pari senttiä leveäksi ja lopetuspalloa en edes enää muista, koska vintti meinasi pimetä tappion tuottamasta ärsytyksestä.

Vilkaisin kauhun sekaisin tuntein miesten nelinpeliä ja siellä oli menossa kolmas erä, jonka lukemat olivat helpotukseksi jotain 16-17. Miikka ja Keke saivat jonkin ihmeellisen hurmoksen päälle ja kirjaimellisesti runnoivat pallot vastustajan lattiaan! Sitten oli jäljellä mixti ja vastakkain juuri nelinpelin pelannut Miikka Väisänen sekä Maija Dahlberg vastaan Ville Rasi ja Sari Mikkonen. Ottelu oli alusta asti jäätävä jännitysnäytelmä ja etenkin viimeinen erä, jossa vallitsi täysi hiljaisuus ennen syöttöä ja kun pallo oli lattiassa alkoi taas korvia huumaava kannustus. Minua jännitti niin paljon, että olisin jopa mieluummin ollut kentällä kuin seurannut tätä matsia sivusta. Harmittaa etten kuvannut pelin loppua, sillä on niin vaikea kuvailla sanoin miten halli räjähti kun Miikka iski lopullisen niitin vastustajan kenttään. SE ON SIINÄ!!!

Savon Sulan voittajajoukkue pelien jälkeen. Wuhuu vihdoinkin!!!!!

Selfie ennen pelejä

Ylhäällä: Subin valtavien salaattien jälkeen löydettiin Kakkospesänkatu :D Tommi Saksa näyttää hävityn pelin jälkeen oikein rauhalliselta...  Emilian kommentti Tommin fiilistelystä pelin aikana: "bounching pony". Alhaalla: Empulla ja mulla vaihtuivat lämmittelyn tiimellyksessä verkkarit, mutta se ei menoa haitannut. Isossa kuvassa meidän junnujoukkuetta, joka pelasi sisukkaasti kovia vastustajia vastaan.

Ylhäällä: Harri Helin syöttämässä lyhyttä syöttöä. Keskellä rahka, josta Emilia oli hetki sitten syönyt "puolet"...eli jotain 3/4. Oikealla Emppu viinirypäleiden kera. Alhaalla vasemmalla Harri ja Keke ottavat rennosti... ja meidän viimeisen pelin ratkaisijat Miikka ja Maija tositoimissa Juha Tiittaa ja Jenni Korhosta vastaan.

Ylhäällä: Löysin mailan, jolla minäkin osun! Sulkapalloliiton Ilkka Helgren, joka neuvoi että SM-kisoihin pääsee vain voittaja.Keke laittaa grippiä paikalleen tulevaa kolme-eräistä miesten nelinpeliä varten.
Alhaalla: joku tilannekuva vastustajien mixtistä ja voittajajoukkue juuri päättyneen mixtin jälkeen! Helpotuksen tunne näkyy oikealla olevien Miikkan ja Maijan kasvoilta.

Juhlimme voittoa rauhallisesti ja lapsiystävällisesti grillaamisen merkeissä, sekä suunnittelimme syksyn kuvioita ennen marraskuun tulevia SM-kisoja.

Vähä taktiikkaa, liikkumista... ja ihanaa kesätreeniä :)

"Kyllä tuo sulkapallo on sitten järkyttävän kova laji! Miten te voitte saada noi kaikki pallot verkon toiselle puolelle?" totesi Satu, joka kävi seuraamassa kilparyhmän treenejä saadakseen vinkkejä omaan peliinsä. Löimme muutaman lyönnin ennen treenien alkua, jotta Satu saisi tuntumaa lajin fyysisyydestä ja annoin muutamia vinkkejä hänen pelin kehittämiseksi. Toivottavasti saamme Sadusta uuden naissulkapalloilijan joukkoomme, sillä naisista on huutava pula pääkaupunkialueen ulkopuolella. Viimeisellä parilla treenikerralla olen taas ollut ainoa nainen miesten keskellä juoksemassa.

Naisten sulkapallo on monen mielestä ihan oma lajinsa ja usein pelitaktiikat poikkeavat miesten pelistä, koska voimaa ja ketteryyttä on vähemmän. Silti monet naiset ovat teknisiä ja tarkkoja pelaajia, jolloin puolustus voi olla jopa parempi hyökkäys kun itse hyökkäys. Valitettavan usein olen saanut valmentajalta kaksariin pelitaktiikaksi vain tämän ohjeen: "lyö rystylle ja seuraa verkolle" ja myönnän että tämä toki on hyvä neuvo useiden vastustajien kohdalla, mutta olen kyllä saanut pelata niitäkin pelaajia vastaan joiden parhaat lyönnit tulevat nimenomaan rystynurkasta roundilta lyötynä. Useilla naispelaajilla nämä around the head -lyönnit ovat kehittyneet vahvoiksi juuri siitä syystä, että sinne yksinkertaisesti tulee paljon lyöntejä siinä toivossa että pelaaja joutuisi käyttämään rystylyöntiä. Rystylyönti on aina puolustustuslyönti, joten lyönnit kannattaisi lyödä kämmeneltä. Tässä vähän rystylle liikkumisesta: Around the head shot and footwork.

Itse harvoin valitsen tarkoituksella pelitaktiikaksi puolustusvoittoista peliä eli jos pelaan sitä niin luultavasti pelaan täysin päin mäntyä (tapahtuu melko usein). Tosin joidenkin vastustajien kanssa tosin joutuu pelaamaan itselle outoa peliä, koska heille pahin lyönti saattaa olla takarajalle lyöty kukkuclear tai kattoa hipova korkea syötö. Tällainen pelaaja saattaa olla taitava nopeassa päinlyöntipelissä ja lyödä kovia smasheja matalammista nostoista, mutta hitaammassa ja korkeammassa pelissä virheiden määrä kasvaa. Tuntuu silti uskomattomalle lähteä lyömään korkeita lyöntejä taakse kun haluaisi lähteä hakkaamaan palloa kilpaa pelikaverin kanssa.

Tapion Sulassa pelatessani valmentajani Elina Väisänen sanoi "parasta, mitä valmentaja voi suojatilleen opettaa, on opettaa hänet ajattelemaan itse". Tämä on ehdottomasti juuri näin. Kaipaisin silti tämän oivalluksen lisäksi jonkinlaista keskustelua naisten kaksinpelin erityispiirteistä ja taktiikkaa tukevista harjoitteista. Believe me kyllä mekin haluamne lyödä vastustajalle muutakin kuin kivoja kaverilyöntejä ja uskokaa tai älkää...taktiikoita on lukemattomia rystylle lyömisen lisäksi! Onnittelut btw näin jälkikäteen Ellulle ja Marialle Badminton Europe Awardista (www.tapionsulka.fi) ja muutenkin kiitokset naisten sulkapalloilun kehittämisestä (Espoo Women's Openin ja valmennuksen merkeissä). Tällaista meininkiä tarvitaan muuallekin Suomeen!

Välillä tuntuu, että mistä sitä kaivaisi motivaatiota kesähelteellä treenaamiseen ja myönnettäköön, että ajatukset ovat olleet enemmän beach volleyn läiskimisessä kuin hallilla ja salilla ähertämisessä. Päätin nyt jokatapauksessa muuttaa punttitreeniä enemmän ketteryyteen tähtääväksi, koska olen tähdännyt viime aikoina hieman liikaa voiman lisäämiseen ja tarkoitus ei ole syksyn ensimmäisissä peleissä Hulkilta. Eli hieman lisää BodyCombatia, Puijon rappuja, punttia ja lenkkeilyä! Ja kesällä tulee vietettyä melko paljon aikaa treenatessa, vaikka kaikki treeni ei olisikaan niin tavoitteellista. Pääasia, että se on hauskaa:)

Pakko muuten vinkata, että nykyisessä Combat-ohjelmassa on hyppypotkun lisäksi askelkyykky, jossa jalkojen paikat vaihdetaan hypyllä (en tiedä hypyn oikeaa nimeä). Eli vastaa täysin etunurkasta pelikeskukseen ponnistamista! Viime BodyCombatissa jouduin kyllä oikeastikin taistelemaan, että selvisin siitä rääkistä jotenkin hengissä ja koko jumppasalin lattia lainehti treenaajien ja ohjaajan tuskanhiestä. Uskomattominta oli, että vielä seuraavana aamunakin tuntui, että jätin salille 3 kiloa läskiä...tai sitten olen vain hieman optimisti;)

Combat-ohjaaja Eevan sanoin: "haluatteko pitää tauon?! No ette saa!!" Ja ei muuta treenaamaan kohti ensi viikon 1-divarimatseja. Tosin joudun keventämään treeniä viikonlopulle, koska luvassa on päätä huimaava määrä pelejä ja meitä naisia ei todellakaan ole yhtään liikaa!

Olimme taas onnistuneesti laittaneet rakkaan ystäväni Emilian kanssa täysin samanlaiset treeniasut jo viidettä kertaa putkeen. Uskomatonta!

Ruoan nimi on: mitä kaapista löytyy. Ajatuksena oli tehdä Italianpataa ilman kaupasta ostettavaa maustesekoitusta ja tadaa! Eli jauhelihaa, tummaa makaronia, herne-maissi-paprikaa, pastakastike, feta-juustoa, chiliä ja hirveä kasa itämaisia mausteita.

Beachille menossa. Valitettavasti en ehtinyt ottaa peleistä yhtään kuvaa, joten on tyytyminen tähän odotellessa otettuun selfieen. Ehkä ensi kerralla...

Sukat on laitettu onnistuneesti vääriin jalkoihin, mutta se ei paljon tahtia haitannut:)

Vessaselfie ennen pelejä..pelin jälkeen näytin siltä kun olisi pudonnut ämpärillinen vettä päähän.

Uusin perheenjäsen ja lenkkeilykaverini Kenzu, jonka lempipuuhaa on tuijotella sorsia kalliolta. Vaikka tosin kyseessä on kanakoira.