Savon Sulka Ry

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Taktiikkaa, psykologiaa...ja vähä syksyistä fiilistelyä

Miten pelistrategioita ja -taktiikoita luodaan? Olen tarkastellut omia vastustajia ja junnuja, että miten eri tavalla lähdemme otteluun. Pelaajat voisi jakaa karkeasti vaikkapa näihin kategorioihin:

1. pallon siirtelijät:  ajatellaan mihin palloa kannattaa lyödä, tekniikka ja liike voi kärsiä tästä
2. ulospäinpelaajat:  lyönnit näyttävät kauniilta, mutta eivät ole välttämättä kovin tehokkaita
3. tekniikkakeskeiset: kerrataan tekniikka jokaisen epäonnistuneen lyönnin jälkeen että miten olisi pitänyt lyödä. Tällöin saatetaan märehtiä liikaa epäonnistumisia.
4. voittokeskeiset: mielessä pyörii jatkuva itsensä tsemppaaminen jokaisen pisteen jälkeen, jolloin liikkuminen on hyvää mutta lyönnit eivät välttämättä ole kauniita.

Usein ahdistetussa pelitilanteessa tulee fiilis, että mitä mä nyt teen ja en löydä vastustajan heikkoa kohtaa. Pelien jälkeen kuulee usein sadateltavan heikkoa korvien väliä, vaikka vika voi olla myös tekniikassa tai liikkumisessa. Julkisuudessa puhutaan paljon, että suomalaisessa urheilussa pitäisi olla enemmän henkistä valmennusta ja usein tuntuu, ettei se olisi pahitteeksi tällaiselle harrasteurheiljallekaan, mutta miksi urheilupsykologilla käymiseen on niin suuri kynnys? Elina Väisänen neuvoi joskus että parasta mitä voit junnulle opettaa on opettaa hänet ajattelemaan itse. Mutta kukahan hemmetti opettaisi minua ajattelemaan? Ja miten omaa taktista ajattelua voisi itse edes kehittää?

Urheiluamatöörinä ajattelen, että on hyvä lähteä liikkeelle omista taidoista ja tiedostaa missä olen hyvä ja mikä osa-alue kaipaa enemmän kehitettävää, jotta en lähtisi kokeilemaan sellaisia lyöntejä joihin tekninen osaaminen ja liike ei vielä riitä. Pattitilanteessa tulee usein pelattua liian vaikean kautta kun joutuu pelaamaan "kaikki tai ei mitään" -taktiikalla. Toinen tärkeä seikka on pohtia missä vastustaja on hyvä ja missä hänellä on kehitettävää ja sen jälkeen luon jonkun hataran pelistrategian.

Tämän jälkeen päässä alkaa pyöriä taktisia ajatuksia, tsemppaamista, kritiikkiä jne. ja olisi mielenkiintoista tietää muiden pelaajien ajatuksia pelitilanteiden aikana. Itse käyn keskustelua tyyliin: älä lyö tuonne, heti liikkeelle kun pallo osuu vastustajan mailaan, kokeilenpa tuota lyöntiä... Kuulin jostakin, että pelaajan tulisi vaipua "flow-tilaan", jossa koko keskittyminen on pelkästään pelissä ilman ylimääräisiä ajatuksia, jolloin pelaaja ei edes näe pelikentän ulkopuolelle. Sanotaan näin että tämä tapahtuu itsellä hyvin hyvin harvoin, joten siinä on paljon kehitettävää :D

Tein lyhyen haastattelun, että mitä sulkapalloilijan päässä liikkuu pelitilanteessa ja kysyin kolme kysymystä:
1. Mikä on heikoin kohtasi pelaajana?
2. Miten luot pelitaktiikan ennen peliä?
3. Mitä ajattelet kentällä?

Ville Lång / ÖIF: 1. nopeus 2. oman fiiliksen ja kunnon mukaan 3. ajatuksia pyörii päässä hyvin laidasta laitaan. Osa jopa peliin liittyviä.

Johanna Kelavuori, SaSu: 1. hermostuminen 2. En luo taktiikkaa ennen peliä 3. teen kaikkeni voittaakseni, mutta jos häviän niin olen tehnyt parhaani.

Sonja Pekkola / TS: 1. innostun uusista treeneistä, mutta en jaksa treenata samaa asiaa kauan. Sama pätee myös lihashuoltoon...minkä vuoksi kaipaan usein jäitä ja Mobilatia turnauksissa. 2. pelitaktiikan luon hallin, fiiliksen ja vastustajan mukaan. 3. koetan päästä keskittyneeseen tilaan, jolloin en mieti ulkoisia häiriötekijöitä. Tällöin pelaan vapautuneesti ja osaan nauttia pelaamisesta.

Jussi Isoperkkiö / LaVe: 1. välillä ehkä liian innokas 2. yritän yhjentää mieleni ja lähteä pelaamaan omaa peliä 3. en ajattele mitään. Joka palloon kun keskittyy täysillä niin hyvä.

Yhteenvetona huomaan, että peliin lähdetään melko rennosti ja varmaan tämän vuoksi kyseiset pelaajat ovat pärjänneet hyvin pelikentillä. Useat pelaajat ovat sitä mieltä, että pienet arkipäivän breikit omasta rakkaasta lajista ovat henkisesti tärkeitä, ettei ote mailasta kiristy liikaa ja sitten taas pelatessa keskittyminen on helpompaa. Välillä on hyvä paistaa iso pino lettuja, käydä ulkoiluttamassa koiraa, tavata kavereita tai katsoa telkkaria punaviinin tai limpparin kera. Mukavaa Joulun odotusta:)
Ylhäällä: Ville Lång, ÖIF ja Johanna Kelavuori, SaSu. Johannan Kuva: Mikko Hassinen. Alhaalla: Sonja Pekkola, TS ja Jussi Isoperkkiö, LaVe
Ihanaa, kun saadaan ehkä valkea Joulu <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti