Mikä on todellisuudessa fitnessurheilua? Fitness vs. sulkapallo

Viime viikonlopun Nordic Fitness Expo on puhuttanut lehdistössä sen verran, että minunkin on pakko pohtia tätä aihetta ääneen. Erityisesti lehdistössä on noussut esiin lääkäri Pippa Laukan vahva mielipide hänen ammatin tuoman kokemuksen pohjalta (pippalaukka.fi/bikini-fitness) ja hän jopa kutsuu fitnestä nykyajan syömishäiriöksi (pippalaukka.fi/syomishairio-fitnessurheilu)! Kilpaurheilijana ymmärrän kyllä miksi laji viehättää ja itsekin olen hetken häivähdyksen verran miettinyt, että olisikohan minusta haastamaan itseäni tuolla tavalla. Fitness on muotia, se on kaunista täynnä upeita kuvia bikineissä jostain aurinkorannoilta syömässä kanaa, munanvalkuaisia ja salaattia rasioista, koska pitää meal-prepata. Siis wow!

Tykkään itsekin syödä terveellisesti, koska ruoka, harjoittelu ja lepo ovat treenaavan ihmisen pyhä kolminaisuus, joita ilman on turha haaveilla minkäänlaisesta kehityksestä. Silti kisadieetti ja käänteinen kisadieetti kuullostavat melkoiselta hullun hommalta, varsinkin jos ennen kisapäivää ei saa edes juoda vettä 24 tuntiin (iltalehti.fi/fitnessvoimailu) ja keho täytyy nälkiinnyttää, jotta lihakset saadaan esiin (se erilainen fitnessblogi/nalkiintyminen)! Toisaalta joku varmasti myös ajattelee, että on ihan sulaa hulluutta pelata kahdeksan sulkapallopeliä yhden päivän aikana ja yrittää närppiä jotain leipää ja banaania pelien välissä. Joskus on nimittäin käynyt niin, että en ole ehtinyt ruokailemaan kunnon ateriaa minkään pelien välissä tai ruoka ei ole yksinkertaisesti mennyt alas heti edellisen pelin loputtua. En voi edes kuvitella, että miten paljon fitnessurheilija joutuu selittelemään syömisiään työpaikan lounastauoilla, sillä joudun usein itsekin perustelemaan että miksi ruokavalioni ei koostu lenkkimakkaroista ja lihapiirakoista. Mielestäni terve sielu asuu terveessä ruumiissa ja tämän vuoksi myös treenaaminen on ihanaa, eikä pakonomaista.

Monet fitnessin puolestapuhujat kutsuvat sitä elämäntavaksi ja liputan itsekin terveellisen elämäntavan puolesta. Mielestäni kaikkeen hyvin fyysiseen kilpaurheiluun liittyy jonkinlainen elämäntapa, koska treenaaminen ja kisaaminen vievät paljon aikaa ja vaativat uskomatonta tahdonvoimaa juuri silloin kun kukaan ei ole katsomassa. "It matters how you train in shadows, to be able to stand in the spotlight". Mutta toisaalta fitness vaikuttaa kaikkeen mitä ihminen tekee vuorokauden aikana ja etenkin kisadieetillä näyttäisi siltä, että kisaaja ei mieti juurikaan mitään muuta kuin ruokaa, treeniä ja jaksamista. Itse ainakin palaisin nopeasti loppuun, koska elämässä on muitakin osa-alueita kuin kilpaurheilu ja syöminen. Entä miltähän jostakin teini-ikäisestä fitnessurheilijasta mahtaa tuntua kisojen jälkeinen lihominen? Itseäni kyrsis ainakin.

Tälle samalle teinille voisi tulla myös harmia myöhemmällä iällä lasten hankkimisen aikaan joko lasten saannin hankaluutena tai osteoporoosin merkeissä. Toki sitä ennen tulisi taltuttaa pitkä syömishäiriökierre ja ottaa parit piikit naamaan, koska alhainen rasvaprosentti on aiheuttanut ennenaikaisia ryppyjäkin. Eli jos olet fitnessurheilija niin vaihdappa lajia ja kokeile jotain sellaista, missä mitattavat tulokset eli pelattavat pisteet merkkaavat, eikä jonkun mielipide johon vaikuttaa Instagramin seuraajien määrä, ihomaalin laatu, kuuluisa nimi, etupose tai käden heilautus. Saat vastalahjana hypyistä ja tömähtelyistä johtuen vahvan luuston, hyvän kunnon, vahvan ja jäntevän kropan ja paljon virtaa arkielämään. Parasta lajissa on se, että siihen ei tarvita mittavaa määrää kalliita varusteita! Työmatkoilla voi pirauttaa kaverille toisella paikkakunnalla ja käydä läiskimässä paikallisen seuran vuorolla.

Käy hyvä ihminen kokeilemassa sulkapalloa! Voit huoletta mennä hallille pieruverkkareissa tai niissä vimpan päälle kuteissa, kun niillä ei ole tuloksen kanssa mitään merkitystä! Siitä huolimatta joudut treenaamaan sen miljoona tuntia ja tekemään jokaista lyöntiä yli 10 000 toistoa, jotta se menee edes vähän sinnepäin. Ja sitten jos satut loukkaantumaan niin aloitat taas alusta. Tekniikan lisäksi toki olet luonut myös kesän aikana vahvan peruskunnon, käynyt säännöllisesti puntilla, juossut rappuja, tehnyt loikkatreeniä, ketteryystreeniä, verkkotreeniä, hyökkäystä, puolustusta, pohtinut strategiaa ja katsonut maailmanluokan pelaajien pelejä hidastettuna ja nopeutettuna...hävinnyt välillä pystyyn ja lopettanut ja aloittanut taas. Ja lopulta saat palkinnoksi urheilusukat A-luokan voitosta. Noh, ehkä vähän liioittelin...

Eräässä kisassa epäonnistuin kaksinpelissä oikein viimeisen päälle ja uhosin ääneen lopettavani lajin tämän vuoden sisällä ellen opi syöttämään kaksinpelin syöttöä uudelleen (kyynärpääleikkaus aiheutti tekniikkavian ja aloitin uudelleen). Pelikaverini kysäisi minulta: "aloitatkos sinä sitten sen fitnessurheilun sulkapallon jälkeen?" Ja vastaan käsi sydämellä, että en missään nimessä aloita.

P.S. 

Tulkaa katsomaan Savon Sulan kisoja tulevana viikonloppuna Kuopion Yliopiston Studentialle! (Pelien aikataulut: badmintonfinland.tournamentsoftware.com) ja tervetuloa kokeilemaan lajia pelivuoroille: www.savonsulka.net.

Sen verran minusta löytyy kumminkin fitnessiä, että rakastan kaikkia huippuja motivaatiositaatteja, napit korvilla täysiä treenaamista ja Rocky Balboaa ;)

Kuvia tältä kaudelta:) Ylhäällä: Oulun kisojen jälkeistä fiilistelyä. Alhaalla: joku treenejä ennen otettu teinipeiliselfie ja Varkauden kisoista miesten valion finaali: Miikka Väisänen saa kovaa kyytiä Kasper Lehikoiselta. Muistakaa laittaa pelikuviin #helppolajialoittaa #savossasulkaa @sulkapalloliitto sillä Suomen Sulkapalloliitto arpoo, jonkun ihan huipun palkinnon kuun lopussa! Ja mahdollisuudet voittaa on melko suuret, koska kuvia ei ole postattu vielä kovinkaan paljoa ;)

Päivän ruokavinkki: lihaniekan makkarat, joissa on lihapitoissuus 90 %, joten rasvaakaan ei ole paljoa. Ja on muuten parempia kun fitnesstyyppien suosimat kalkkunanakit! Löytyy hyvin varustettujen kauppojen hyllyiltä: www.lihaniekka.fi

Voimaa ja nopeutta...ja vähä vinkkejä personal trainer-tunnilta

Teksti julkaistu myös Sulkapallolehdessä 4/2015.

Voima ja nopeus ovat varmasti kaksi eniten kaivatuinta asiaa omaan peliin ja valitettavasti loukkaantumisen jälkeen nämä ovat kumpikin tällä hetkellä hukassa. Eipä silti varmasti tekniikassa ja kaikessa muussakin on paljon parannettavaa, jotta yltäisin edes sille tasolle missä pelasin 10 kuukautta sitten ennen loukkaantumisia. Ensin murtui jalka ja sitten taitoin lyöntikäden kyynärpään väärään suuntaan pudotessani kiipeillessä kolmesta metristä alas. Siitä aiheutui luun murtumia, rustovaurio ja pahimpana oli jänteen katkeaminen. Oli hyvin mahdollista etten pelaisi enää koskaan, mutta jopa lääkärien ja fysioterapeutin yllätykseksi toipuminen on tapahtunut hyvin nopeasti. Kokemuksen positiivinen puoli on, että loukkaantuminen kasvatti henkisesti. Tappiot tai huono peli eivät tunnu enää oikein miltään ja koetan olla valittamatta kovasta treenistä, koska se kipu on vain hyväksi.

Kaikki voima ei ole vielä palautunut, koska lihakset surkastuivat kipsin ja ortoosin aikana melko mitättömiksi. Joten aloin miettimään, että miten pelaajat kehittävät ylipäätään lisää lyöntivoimaa. Tässä Antti Rajasärkän videossa on samoja harjoiteita, mitä tein fysioterapeutin ohjeistuksesta vasaran avulla ja Sulkapalloliiton videossa Jenny Nyström näyttää monipuolisia liikkeitä kyynärvarren ja ranteen vahvistamiseksi, jotka ovat hyvä lisä salitreeneihin. Harjoitteet ovat siksi tärkeitä, että 89 % smashin voimasta tulee korealaisen valmentajan Lee Jae Bokin mukaan ranteesta. Lee käyttää yhdessä harjoitteessa mailansuojusta saadakseen mailaan lisää painoa. Kokeilin itse samaa harjoitetta squashmailalla, jolla lyöminen on todella kömpelöä ja sillä näyttää saavan käden helposti kramppiin.

Myönnän, että motivointi ja valmentajien tuki tulevat olemaan tarpeen pelikunnon palauttamisessa. Niimpä suuntasin Fressille pyytämään neuvoja personal trainer Kati Saastamoiselta, koska halusin löytää uusia ja hauskoja keinoa nopeuden ja ketteryyden parantamiseksi. Nimittäin välillä alkaa tuntua puulta juoksennella neljää kulmaa kentällä ilman palloa, vaikka se hyvä ja tehokas harjoitus onkin. Kati ehdotti minulle HIIT-treeniä, jossa syke nostetaan korkealle tekemällä patteri kolmesta ketteryyttä, nopeutta tai lihaskuntoa kehittävästä liikkeestä. Yksi patteri kestää 5 minuuttia, jonka jälkeen pidetään lyhyt tauko ja sen jälkeen tehdään uusi patteri kolmella uudella liikkeellä. Treeni kestää puoli tuntia, joten se on helppo tehdä vaikka aamulla ennen töihin tai kouluun menoa ja on mukavaa vaihtelua perinteiselle punttitreenille. Tässä muutamia esimerkkejä HIIT-treenistä: MeNaiset, IL Janni Hussin HIIT-treeni, trainer4you intervalliharjoittelu. Liikkeinä voi olla mitä tahansa riippuen siitä, mitä treenillä tavoitellaan ja minulle räätälöitiin ketteryyttä ja nopeutta kehittävä harjoitus.

Patteri 1
Tikapuut x 10: molemmat jalat käyvät jokaisessa välissä, jonka jälkeen spurtti ja sama uudestaan.
Ojentajapunnerrus x 10
Vatsalihakset: Istumaannousu, paino suorilla käsillä niskan takaa ylös

Patteri 2
Spurtti ja 5 vatsalihasliikettä x 10
Kyykky ja hyppy ilmaan x 10
Nopea pakarapotku steppilaudalla

Patteri 3
Tikapuut: siksak liikutaan sivuttain eteenpäin ja spurtti x10
Pystypunnerrus tangolla x10
Vatsalihasliike steppilaudalla. Jalat lasketaan alas ja nostetaan pystysuoraan ylös niin, että alaselkä nousee alustasta.

Treeniin tarvitaan tikapuut (ainakin Kuopion Fressiltä löytyy kun kysyy kassalta), pumppitanko ja painot, matto, steppilauta ja joku merkki mihin saakka tulee spurtata.

Ylhäällä: vasemmalla spurtti + vatsalihakset, oikealla pystypunnerrus. Alhaalla: vasemmalla kyykky + hyppy, keskellä vatsalihakset (jalkojen lasku ja punnerrus ylös), oikealla siksak (vuorotellen molemmat puolet).

Ja eihän se peli kulje, mutta periksi ei anneta.

Vähä taktiikkaa, liikkumista... ja ihanaa kesätreeniä :)

"Kyllä tuo sulkapallo on sitten järkyttävän kova laji! Miten te voitte saada noi kaikki pallot verkon toiselle puolelle?" totesi Satu, joka kävi seuraamassa kilparyhmän treenejä saadakseen vinkkejä omaan peliinsä. Löimme muutaman lyönnin ennen treenien alkua, jotta Satu saisi tuntumaa lajin fyysisyydestä ja annoin muutamia vinkkejä hänen pelin kehittämiseksi. Toivottavasti saamme Sadusta uuden naissulkapalloilijan joukkoomme, sillä naisista on huutava pula pääkaupunkialueen ulkopuolella. Viimeisellä parilla treenikerralla olen taas ollut ainoa nainen miesten keskellä juoksemassa.

Naisten sulkapallo on monen mielestä ihan oma lajinsa ja usein pelitaktiikat poikkeavat miesten pelistä, koska voimaa ja ketteryyttä on vähemmän. Silti monet naiset ovat teknisiä ja tarkkoja pelaajia, jolloin puolustus voi olla jopa parempi hyökkäys kun itse hyökkäys. Valitettavan usein olen saanut valmentajalta kaksariin pelitaktiikaksi vain tämän ohjeen: "lyö rystylle ja seuraa verkolle" ja myönnän että tämä toki on hyvä neuvo useiden vastustajien kohdalla, mutta olen kyllä saanut pelata niitäkin pelaajia vastaan joiden parhaat lyönnit tulevat nimenomaan rystynurkasta roundilta lyötynä. Useilla naispelaajilla nämä around the head -lyönnit ovat kehittyneet vahvoiksi juuri siitä syystä, että sinne yksinkertaisesti tulee paljon lyöntejä siinä toivossa että pelaaja joutuisi käyttämään rystylyöntiä. Rystylyönti on aina puolustustuslyönti, joten lyönnit kannattaisi lyödä kämmeneltä. Tässä vähän rystylle liikkumisesta: Around the head shot and footwork.

Itse harvoin valitsen tarkoituksella pelitaktiikaksi puolustusvoittoista peliä eli jos pelaan sitä niin luultavasti pelaan täysin päin mäntyä (tapahtuu melko usein). Tosin joidenkin vastustajien kanssa tosin joutuu pelaamaan itselle outoa peliä, koska heille pahin lyönti saattaa olla takarajalle lyöty kukkuclear tai kattoa hipova korkea syötö. Tällainen pelaaja saattaa olla taitava nopeassa päinlyöntipelissä ja lyödä kovia smasheja matalammista nostoista, mutta hitaammassa ja korkeammassa pelissä virheiden määrä kasvaa. Tuntuu silti uskomattomalle lähteä lyömään korkeita lyöntejä taakse kun haluaisi lähteä hakkaamaan palloa kilpaa pelikaverin kanssa.

Tapion Sulassa pelatessani valmentajani Elina Väisänen sanoi "parasta, mitä valmentaja voi suojatilleen opettaa, on opettaa hänet ajattelemaan itse". Tämä on ehdottomasti juuri näin. Kaipaisin silti tämän oivalluksen lisäksi jonkinlaista keskustelua naisten kaksinpelin erityispiirteistä ja taktiikkaa tukevista harjoitteista. Believe me kyllä mekin haluamne lyödä vastustajalle muutakin kuin kivoja kaverilyöntejä ja uskokaa tai älkää...taktiikoita on lukemattomia rystylle lyömisen lisäksi! Onnittelut btw näin jälkikäteen Ellulle ja Marialle Badminton Europe Awardista (www.tapionsulka.fi) ja muutenkin kiitokset naisten sulkapalloilun kehittämisestä (Espoo Women's Openin ja valmennuksen merkeissä). Tällaista meininkiä tarvitaan muuallekin Suomeen!

Välillä tuntuu, että mistä sitä kaivaisi motivaatiota kesähelteellä treenaamiseen ja myönnettäköön, että ajatukset ovat olleet enemmän beach volleyn läiskimisessä kuin hallilla ja salilla ähertämisessä. Päätin nyt jokatapauksessa muuttaa punttitreeniä enemmän ketteryyteen tähtääväksi, koska olen tähdännyt viime aikoina hieman liikaa voiman lisäämiseen ja tarkoitus ei ole syksyn ensimmäisissä peleissä Hulkilta. Eli hieman lisää BodyCombatia, Puijon rappuja, punttia ja lenkkeilyä! Ja kesällä tulee vietettyä melko paljon aikaa treenatessa, vaikka kaikki treeni ei olisikaan niin tavoitteellista. Pääasia, että se on hauskaa:)

Pakko muuten vinkata, että nykyisessä Combat-ohjelmassa on hyppypotkun lisäksi askelkyykky, jossa jalkojen paikat vaihdetaan hypyllä (en tiedä hypyn oikeaa nimeä). Eli vastaa täysin etunurkasta pelikeskukseen ponnistamista! Viime BodyCombatissa jouduin kyllä oikeastikin taistelemaan, että selvisin siitä rääkistä jotenkin hengissä ja koko jumppasalin lattia lainehti treenaajien ja ohjaajan tuskanhiestä. Uskomattominta oli, että vielä seuraavana aamunakin tuntui, että jätin salille 3 kiloa läskiä...tai sitten olen vain hieman optimisti;)

Combat-ohjaaja Eevan sanoin: "haluatteko pitää tauon?! No ette saa!!" Ja ei muuta treenaamaan kohti ensi viikon 1-divarimatseja. Tosin joudun keventämään treeniä viikonlopulle, koska luvassa on päätä huimaava määrä pelejä ja meitä naisia ei todellakaan ole yhtään liikaa!

Olimme taas onnistuneesti laittaneet rakkaan ystäväni Emilian kanssa täysin samanlaiset treeniasut jo viidettä kertaa putkeen. Uskomatonta!

Ruoan nimi on: mitä kaapista löytyy. Ajatuksena oli tehdä Italianpataa ilman kaupasta ostettavaa maustesekoitusta ja tadaa! Eli jauhelihaa, tummaa makaronia, herne-maissi-paprikaa, pastakastike, feta-juustoa, chiliä ja hirveä kasa itämaisia mausteita.

Beachille menossa. Valitettavasti en ehtinyt ottaa peleistä yhtään kuvaa, joten on tyytyminen tähän odotellessa otettuun selfieen. Ehkä ensi kerralla...

Sukat on laitettu onnistuneesti vääriin jalkoihin, mutta se ei paljon tahtia haitannut:)

Vessaselfie ennen pelejä..pelin jälkeen näytin siltä kun olisi pudonnut ämpärillinen vettä päähän.

Uusin perheenjäsen ja lenkkeilykaverini Kenzu, jonka lempipuuhaa on tuijotella sorsia kalliolta. Vaikka tosin kyseessä on kanakoira.