Kilpapelaajien kilot mailanjännityksessä, lonkankoukistajien liikkuvuus..ja vähä muuta tuskailua

Pahoittelen parin kuukauden taukoa kirjoittamisesta ja syyksi voin sanoa rehellisesti, että peli ei ole kulkenut toivotulla tavalla, sekä on ollut kaikenlaista muuta hässäkkää ja siksi olen pitänyt hiljaiseloa blogin kanssa. Lähes vuoden tauko sulkapallosta on tuonut yllättäviä vikoja peliini: entistäkin huonompaa liikkuvuutta, kadotin pitkän syöttämisen taidon lähes kokonaan ja kävin huiskimassa parissa pelissä n. 15 syöttöä kentän rajojen ulkopuolelle (jesh!), ja nyt flunssa eliminoi mahdollisuuteni treenata kuluvalla viikolla. Täytyy silti pysyä positiivisena ja toivoa parasta tulevalta :)

Loukkaantuminen ja kuntoutus opettivat sen, että lihashuolto on tärkeä osa urheilijan hyvinvointia ja pieneltä tuntuvat harjoitteet voivat parantaa suorituskykyä huomattavasti. Olen ottanut perusrutineihini venyttelyn saunassa ja sohvalla tv:tä katsellessa, sekä huomannut selkeää kehitystä takareisien ja lonkankoukistajien venyvyydessä. Myönnän olleeni aina harvinaisen laiska venyttelijä ja tästä syystä kehitystä tapahtuu nopeasti aluksi. Kokeilin myös seuraavaa vinkkiä nilkkojen, lonkkien ja selän liikkuvuuden parantamiseksi ja aion poimia tästä jonkun liikkeen omiin arkirutiineihini. Tässä myös Jokerimaalivahtien treenivinkit lantion ja lonkan aktivointiin ennen varsinaisia treenejä.

Vaihdoin mailani pitkän ja tuskallisen harkinnan jälkeen Victorin Jetspeed S Ahmadiin, mikä on sekanelinpelaaja Tontowi Ahmadin nimikkomaila (maailmanranking 2. pari: Lilyana Natsir). Ihmetykseksi tämä kärkipainoinen ja joustava maila tuntui sopivan heti käteen, vaikka aikaisempi pelivälineeni oli hyvin erilainen. Ehkä mailan söpö oranssinpunainen väri sokaisi minut, että 'this is it' ja ainakin maila käy nyt yhteen huulipunani kanssa :D En voi siis laittaa pelini tökkimistä ainakaan välineiden piikkiin ja harvoimpa se vika löytyy muualta, kuin mailan pitelijästä. Tosin mainittakoon sen verran, että jouduin todellakin vaihtamaan mailat lennossa sillä minä valopää unohdin vanhat mailat jännitykseen Kuopioon ja avasin pelikassin vasta Tampereella :D Hupsis. Sain sitten laittaa mailan jos toisenkin jännitykseen, koska minä urpo jännitin ne vanhat mailat ihan turhaan. Jospa tästä jotakin oppisi...not. Tein kisojen ohessa mailanjännitysgallupin, että paljonko porukka laittaa kiloja mailaan. Itse olen käyttänyt n. 11 kiloa, joka näyttää olevan melko yleinen kilomäärä kilpapelaajien keskuudessa, joskin sieltä matalammasta päästä.

Mailanjännitysgallup (kg)

Heini Ihalainen 11
Iiro Nokkala 13
Noora Ahola 11
Keijo Junnonaho 9,5
Miikka Väisänen 10
Emilia Savolainen 10
Julius Von Phaler 12,5
Petri Hautala 13,5
Jussi Isoperkkiö 11
Jonne Ripatti 11,5
Linnea Vainula 11
Jesper Paul 13,5
Elina Niiranen 11,5
Tuuli Härkönen 11,5
Roni Lyytinen 14
Teemu Ekola 12
Jori Simola 13-13,5
Ulrika Syrjävaara 10,5-11
Mika Köngäs 12
Koen Ridder 15,5 as professional, now 14
Antton Kaisti 13,5
Raul Must 12-13
Mathilda Lindholm 10,5-11
Jenny Nyström 10,5-11
Joakim Persson 13-14
Nanna Vainio 13
Markus Heikkinen 12
Harri Helin 9,5
Kasper Lehikoinen keskijänteet 16-17, siitä seuraavat 14-15 ja uloimmat 12-13
Elina Väisänen 11-11,5
Aki Kananen 10,5 "mahd.löysä ku ei jaksa joka välissä jännittää"
Jani Markkanen 9,5 "jännitän mailat kerran vuoteen ja ne löystyy sopivasti 8 kg paikkeille"
Kalle Koljonen 13,5-14
Eetu Heino 13,5
Sonja Pekkola 12
Karoliine Hõim 12
Mathias Boe 15,5

Ylhäällä: Ihanat uudet Victor Jetspeed Ahmed -mailat, Alhaalla vas: proteiinipitoinen tortillapizza, jossa täytteenä kanajauhelihaa, kirsikkatomaatteja, jalapenoja, paprikaa, fetajuustoa ja päälle voi laittaa hieman rucolaa. Alhalla oik: suihkun jälkeen kotia kohti:)

Ylhäällä vas: tytöt joukkue sm-kisoissa. Valitettavasti nyt oli meidän vuoro tippua ja kevään 1-divareissa nähdään :) Iso kuva: Ilkka Nyqvist - Harri Helin jonka Harri voitti. Vas kesk: Jonne Ripatti ja Jussi Isoperkkiö SaSun pikkujouluissa, Vas alhaalla: Roni Lyytinen löi Tre kisoissa niin lujan smashin, että maila hajosi palasiksi. Kesk: tilannekuva Iiro Nokkalan pelistä. Oik: kuva ennen pelejä.

Savon Sulka SM-joukkuekisoihin 17 vuoden tauon jälkeen!!! Ja vähä grillailua...

Nyt kerrankin tuntuu, että olen täysin sanaton enkä tiedä mitä kirjoittaisin. 1-divariturnaukseen lähti altavastaajajoukkue, jota ei noteerattu missään vaiheessa ennakkosuosikiksi. Vastassamme oli joukkueita, joissa A-luokan pelaaja ei välttämättä edes päässyt pelaamaan ellei riittäviä meriittejä löytynyt takataskusta. Meillä peluutettiin kyllä ihan jokaista joukkuelaista, jotta ratkaisupelaajat saivat lepotaukoja pelien välillä ja tärkeät matsit voitettaisiin. Peluutus oli yksi ratkaisevia tekijöitä, sillä jokainen täytti roolinsa enemmän kuin hyvin.

Tiesimme etukäteen, että joukkueemme miehet ovat vahvoilla, vaikka vastassa tulisi olemaan sellaisia nimiä kuin Jyri Aalto, Timo Eskelinen, Roni Lyytinen, Teemu Ekola, Tommi Saksa jne... Ja erityisesti hirvitti peli Harri Helin - Jyri Aalto. Jostakin hämmästyttävästä syystä Drive kuitenkin päätti peluuttaa Tommi Saksaa Harria vastaan, vaikka Jyri oli voittanut Harrin vuosi sitten näissä samoissa karkeloissa. Tietääkseni Tommi taas ei ole pystynyt vielä Harria voittamaan, vaikka tiukkaa vääntöä on toki ollut. Samanlaista ihmetystä koin naisten kaksinpelin kohdalla kun Drive peluutti Suvi Kalliota sen sijaan, että olisi laittanut entisen Savon Sulkalaisen Sari Roivaisen tositoimiin. Sari tosin pelasi nelinpeliä Ditte Mogensenin kanssa ja teki minusta ja Minnasta selvää jälkeä, vaikka taistelimme yllättävän terävästi heitä vastaan eräpistein 21-19 ja 21-18. Loppujen lopuksi voitimme toiseksi ennakkosuosikiksi tituleeratun Driven 4-1, vaikka vuosi sitten hävisimme heille samoilla lukemilla. Loppujen lopuksi meillä oli tiukempaa Porin Pyrintöä ja Lahti-Sulkista vastaan, jotka voitimme molemmat täpärästi 3-2.

Olimme siis finaalissa ja julkaisin jopa Facebookissa tästä tilapäivityksen, koska en uskonut että meillä olisi mitään mahdollisuutta voittaa Tampereen Sulkasetia. Roni Lyytinen oli voittanut edellisen kohtaamisen Harria vastaan JySSin kisoissa, Riina Mäkelä voittaisi kenet tahansa meistä naispelaajista ja nelinpelissä kaksikko Riina Mäkelä ja Sari Mikkonen olisivat meille aivan mahdottomia voittaa. Mixtiin luotin kuin kallioon ja epäilin, että miesten nelinpeli voisi tulla meille, vaikka Timo Eskelinen oli varmasti siinäkin pelimuodossa kova luu. Eli jos näin kävisi, häviäisimme 3-2.

Ensimmäinen yllätys oli, että Sulkaset peluutti Petri Moisiota! MUTTA... Tämä Petri Moisio olikin kovempi pelimies, kun olisin ikinä uskonut ja Harri oli toisesta erästä lähtien hätää kärsimässä. Moision salainen ase oli kämmeneltä lyödyt laakalyönnit ja räjähtävä smash jotka upposivat kenttään kerta toisensa jälkeen. Jotenkin tämä konkari sai silti veivattua voiton tahdonvoimalla kolmannessa erässä 21-19. Itse en nähnyt pelin loppua, sillä olin veivaamassa naisten nelinpeliä ja kärsimässä selkeätä odotettua tappiota. Hävityn ensimmäisen erän jälkeen satuin vilkaisemaan viereiselle kentälle, jossa oli menossa miesten nelinpeli ja taululla oli lukemat 20-9 Sulkasetin hyväksi! Sanoin Minnalle että nyt tämä meidän peli alkaa nollasta ja nyt muuten pelataan tosissaan. Se ei valitetavasti riittänyt, sillä 19-19 tilanteessa löin smashin pari senttiä leveäksi ja lopetuspalloa en edes enää muista, koska vintti meinasi pimetä tappion tuottamasta ärsytyksestä.

Vilkaisin kauhun sekaisin tuntein miesten nelinpeliä ja siellä oli menossa kolmas erä, jonka lukemat olivat helpotukseksi jotain 16-17. Miikka ja Keke saivat jonkin ihmeellisen hurmoksen päälle ja kirjaimellisesti runnoivat pallot vastustajan lattiaan! Sitten oli jäljellä mixti ja vastakkain juuri nelinpelin pelannut Miikka Väisänen sekä Maija Dahlberg vastaan Ville Rasi ja Sari Mikkonen. Ottelu oli alusta asti jäätävä jännitysnäytelmä ja etenkin viimeinen erä, jossa vallitsi täysi hiljaisuus ennen syöttöä ja kun pallo oli lattiassa alkoi taas korvia huumaava kannustus. Minua jännitti niin paljon, että olisin jopa mieluummin ollut kentällä kuin seurannut tätä matsia sivusta. Harmittaa etten kuvannut pelin loppua, sillä on niin vaikea kuvailla sanoin miten halli räjähti kun Miikka iski lopullisen niitin vastustajan kenttään. SE ON SIINÄ!!!

Savon Sulan voittajajoukkue pelien jälkeen. Wuhuu vihdoinkin!!!!!

Selfie ennen pelejä

Ylhäällä: Subin valtavien salaattien jälkeen löydettiin Kakkospesänkatu :D Tommi Saksa näyttää hävityn pelin jälkeen oikein rauhalliselta...  Emilian kommentti Tommin fiilistelystä pelin aikana: "bounching pony". Alhaalla: Empulla ja mulla vaihtuivat lämmittelyn tiimellyksessä verkkarit, mutta se ei menoa haitannut. Isossa kuvassa meidän junnujoukkuetta, joka pelasi sisukkaasti kovia vastustajia vastaan.

Ylhäällä: Harri Helin syöttämässä lyhyttä syöttöä. Keskellä rahka, josta Emilia oli hetki sitten syönyt "puolet"...eli jotain 3/4. Oikealla Emppu viinirypäleiden kera. Alhaalla vasemmalla Harri ja Keke ottavat rennosti... ja meidän viimeisen pelin ratkaisijat Miikka ja Maija tositoimissa Juha Tiittaa ja Jenni Korhosta vastaan.

Ylhäällä: Löysin mailan, jolla minäkin osun! Sulkapalloliiton Ilkka Helgren, joka neuvoi että SM-kisoihin pääsee vain voittaja.Keke laittaa grippiä paikalleen tulevaa kolme-eräistä miesten nelinpeliä varten.
Alhaalla: joku tilannekuva vastustajien mixtistä ja voittajajoukkue juuri päättyneen mixtin jälkeen! Helpotuksen tunne näkyy oikealla olevien Miikkan ja Maijan kasvoilta.

Juhlimme voittoa rauhallisesti ja lapsiystävällisesti grillaamisen merkeissä, sekä suunnittelimme syksyn kuvioita ennen marraskuun tulevia SM-kisoja.